Verktyget för planering av växtföljden kan nu användas även på svenska. Du kan ladda ner verktyget nedan. Instruktionsvideo har även textats på svenska.
Länk till instruktionsvideo HÄR.
RypsiRapsi-hanke järjesti pellonpiennartapahtuman 10.7. Somerolla, jossa teemana oli syysrypsin kylvö suojaviljaan. Tapahtumassa päästiin tutustumaan Kaasen pellolle, jossa oli kylvetty syysrypsiä ja ohraa eri eri kylvötiheyksillä ja vannasväleillä keväällä. Syysrypsin kylvö jo keväällä suojaviljaan on mahdollista, sillä kasvin omat mekanismit estävät syysrypsin siirtymistä kukintaan ennenaikaisesti. Kasvi vaatii vernalisaation eli kylmän ajanjakson, jotta se voi siirtyä suvulliseen kasvun vaiheeseen ja tuottaa kukinnon (1). Varhainen kylvö mahdollistaa kasville voimakkaan juuren kasvattamisen, mikä parantaa sen mahdollisuuksia selviytyä talvesta. Kasvi varastoi juureen vararavinnon, jolla se kasvattaa taas keväällä uuden ruusukkeen. Kasvupiste ei kuitenkaan pääse kasvamaan korkealle maanpinnasta, joten se on suojassa pakkaselta.
Suojaviljaan kylvettäessä on kuitenkin huolehdittava, ettei viljakasvusto pääse lakoontumaan. Lako haittaa syysrypsitaimien kasvua ja voi aiheuttaa aukkoja syysrypsikasvustoon. Kasvunsääteet voivat tulla tarpeeseen. Paras valinta suojaviljaksi olisikin aikainen monitahoinen ohra. Rypsikasvusto viljan alla rajoittaa kuitenkin rikkakasvien torjuntaa. Luomutuotannon näkökulmasta syysrypsikasvuston kylvö suojaviljaan voisi olla edullista, sillä perinteisesti on jo totuttu, että huolellinen ennakoiva mekaaninen rikkatorjunta ja viljakasvuston tuholaisilta suojaava vaikutus voivat parantaa syysrypsin kasvuedellytyksiä luomutuotannossa.
Syysrypsi kuten muidenkin ristikukkaisten kasvien tautitorjunnassa keskeisessä roolissa on soveltuvuus viljelykiertoon. Pahka- ja harmaahomeen sekä möhöjuuren torjunnassa tärkein keino on riittävän pitkä viljelykierto. Yleisesti riittävän pitkänä viljelykiertona pidetään 5 vuotta. Tavanomaisessa tuotannossa haasteena on, että usein rypsi on kierrossa ainoa ei-viljakasvi, jolloin kierrossa vaihtelee 4 vuotta putkeen mahdollisesti kahta viljaa ja viidentenä vuonna rypsi. Luomutuotannossa mukana on usein myös nurmi viherlannoitukseen. Syysrypsi etu onkin, että se soveltuu hyvin myös nurmen kanssa kiertoon. Toki nurmen jälkeen etanapaine voi olla lohkolla suurempi, mutta rautafosfaatin (Sluxx) käyttö etanan torjuntaan on mahdollista myös luomutuotannossa. Syysrypsin kylvö voi onnistua myös puhtaana kasvustona loppukesästä, mutta suojaviljaan kylvö voi tuoda siihen uusia mahdollisuuksia luomussakin.
Esimerkkejä syysrypsin kiertoon:
nurmi – vilja – syysrypsi (suojaviljaan) – vilja + nurmen siemen – nurmi
nurmi – nurmi – syysrypsi (puhdas kylvö syksyllä) – vilja – vilja + nurmen siemen
Taustalukemista:
1) Mäkelä P.S.A, Tuulos A., Turkainen M., Santanen A. & Stoddard F.L. 2011. Revitalizing the winter turnip rape crop in the northern latitudes. Acta Agriculturae Scandinavica, Section B — Soil & Plant Science
Varsinaista luomua hanke en tuottanut luomuviljelijöiden käyttöön viljelykiertotyökalun, jonka avulla luomutila voi suunnitella viljelykiertoaan. Työkalun käyttö edellyttää tietokoneelta Office-pakettia, sillä työkalu on rakennettu Microsoft Office -työkalulla.
Työkalulla voit suunnitella suuntaa antavia viljelykiertoja. Työkalu laskee kierron palkokasvi-, viljavuus- ja myyntikasvivaatimusta. Jos vaatimus ei täyty, huomauttaa työkalu muuttumalla kyseiseltä osin punaiseksi. Se osaa tunnistaa myös kasvien peräkkäisten vuosien viljelyyn liittyviä rajoitteita ja huomauttaa niistä. Syötä työkaluun lohkojesi tiedot ja valitse alasvetovalikosta kasvi ja luomun vaihe. Kierron pituutta ei ole sidottu, vaan voit tehdä omalle tilallesi sopivan kierron.
Välilehdiltä löydät ohjeet työkalun käyttöön sekä ohjeita viljelykierron suunnittelun tueksi.
Työkalun voit ladata tästä alta.
Kysymyksiä ja kehitysehdotuksia ottaa vastaan Kati Knuutila, kati.knuutila@proagria.fi
Ohjevideo Viljelykiertotyökalun käyttöön:
Varsinaista Luomua hankkeen viljelykiertopäivä järjestettiin Tuorlassa 7.2.2024. Tapahtuma sai suuren suosion ja paikalla oli lopulta lähes 40 henkeä viljelijöitä, opiskelijoita, ELYn henkilökuntaa sekä neuvojia. Tässä kiinnostuneille viljelykiertopäivän materiaalia. Viljelykierron suunnittelutyökalu julkaistaan omana julkaisunaan heti, kun viimeiset tapahtumassa ilmenneet päivitystarpeet on päivitetty työkaluun.
”Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien viljelymenetelmin on säilytettävä maaperän orgaanista ainesta, lisättävä sen kestävyyttä ja monimuotoisuutta
sekä estettävä tiivistymistä ja eroosiota.” (Evira 2018)
Tämä tavoite on hyvin lähellä uudistavan viljelyn periaatetta, jossa myös on tavoitteena ylläpitää maan kasvukuntoa erilaisin keinoin, mutta myös pyrkiä parantamaan sitä. Vielä silloisen Eviran (2018) Luonnonmukainen tuotanto 1 – Yleiset ja kasvintuotannon ehdot -oppaassa luetellaan luomutuotannon menetelmiksi maan kasvukunnon ylläpidossa monivuotiset palkokasveja sisältävät viljelykierrot sekä luonnonmukainen lannoittaminen. Nämä ovat osa uudistavan viljelyn menetelmiä, mutta lisäksi löytyy pitkä lista muitakin keinoja maan kasvukunnon edistämiseen. Aihetta tutkii tällä hetkellä ainakin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Luonnonvarakeskuksen hanke Luomu 2.0 – Tutkittua tietoa ja käytännön malleja regeneratiivisen luomuviljelyn kehittämisen tueksi.
Ilmasto muuttuu ja sen seurauksena mm. maan vesitalouden hallinta, maan rakenteesta huolehtiminen, orgaanisen aineksen lisääminen maahan, monimuotoinen viljelykierto ja ravinteiden kierrätys lisäävät viljelyvarmuutta vaihtelevissa olosuhteissa, pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta sekä voivat edesauttaa hiilen sitoutumista ja olla pidemmällä aikavälillä jopa taloudellisesti kannattavaa.
Pellon kunnosta huolehtimisessa ja talon rakentamisessa on paljon yhteistä. Jokainen tietää, että kellari tulvii, jos pihamaan ja perustusten vesienhallinnasta ei ole huolehdittu. Talon perustuksiin on tehtävä läpiviennit, jotta taloon saadaan juomavettä, likavedet saadaan ulos ja sähköä sisään. Samoin voi vielä pitkienkin aikojen jälkeen havaita jäljet, jotka jäävät, jos märkään betoniin painaa kädenjäljen. Näin myös vesi seisoo pellolla ja kulkee pintavaluntana, kasvit kärsivät kuivuudesta ja märkyydestä, jos maan rakenne ja vesitalous eivät ole kunnossa. Juurten ja lierojen luomat reiät toimivat läpivienteinä maaperässä, mutta märällä pellolla koneilla liikkumisesta seuraava tiivistyminen voi näkyä vuosienkin jälkeen ja estää jopa juuria tunkeutumasta maan läpi.
Kun pellon rakenne on päässyt pitkäaikaisella yksipuolisella viljakierrolla ja tiivistymien syntyyn johtaneilla viljelytoimilla huonoon kuntoon, voi sen kunnon parantaminen olla pitkäkin prosessi, joka kuitenkin onnistuessaan tuottaa hedelmää. Se voi vaatia alussa investointeja ojituksen kunnostamiseen ja investointina voidaan pitää myös heikompituottoisia kasvivalintoja viljelykiertoon, joilla kuitenkin voi olla oikein toimittuna rakennetta ja kasvukuntoa parantava vaikutus. Luomussa kierrossa mukana oleva nurmi hoitaa peltoa, mutta viljelytoimien ajoittamiseen täytyy tästä huolimatta kiinnittää huomiota tiivistymien välttämiseksi. Runsas ajaminen pellolla raskailla koneilla lisää aina riskiä maan tiivistymiselle, mikä korostuu luomussa mm. mekaanisen kasvinsuojelun tarpeena, nurmien uudistamisessa sekä lannoituksessa, jossa erilaiset lannat ovat viherlannoituksen rinnalla tärkeässä osassa.
Luomutiloille arkinen osa viljelykiertoa oleva nurmi on monelle perinteiselle kasvintuotantotilalle punainen vaate, jota ei pidetä vaihtoehtona kierrossa siitä huolimatta, että se mm. sitoo typpeä maahan seuraavalle kasville valittaessa seokseen typensitojakasveja. Typpeä voidaan sitoa maahan myös valitsemalla viljelykiertoon esimerkiksi hernettä tai härkäpapua. Yhdistettäessä nurmen kanssa jankkurointi oikea-aikaisesti voidaan tiivistymiä läpäistä syvemmältäkin maasta tehtäessä juurille kulkureittejä tiivistymien ohi.
Nurmien tiheät ja hienot juuristot parantavat muokkauskerroksessa maan rakennetta ja syväjuuriset lajit seoksessa auttavat ravinteiden ja veden otossa myös syvemmältä maasta samalla, kun ne varastoivat hiiltä syvemmälle maahan pysyvämpään muotoon. Hyvärakenteisessa maassa kuivaan aikaan veden kapilaarinen nousu tarjoaa vettä kasveille huonorakenteista maata pidempään ja toisaalta vesi pääsee virtaamaan maan läpi helpommin. Kasvit ottavat vettä maasta ja haihduttavat sitä myös osaltaan kuivaten maata sekä ehkäisevät ravinteiden valumista vesistöihin ottaen tehokkaasti ravinteita ja vähentäessään eroosiota ja siten pintavalunnan mukana kulkeutuvien ravinteiden määrää. Nurmesta jää myös runsaasti orgaanista ainesta maahan pidättämään vettä sekä ravinnoksi mikrobeille, jotka sitovat hiiltä pitkäaikaisiin muotoihin.
Monipuolisella viljelykierrolla on myös muita positiivisia vaikutuksia kuin vain maan kasvukunnon ylläpitäminen. Se tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoten erilaisille hyönteis-, lintu- ja eläinlajeille elinympäristöjä. Valitsemalla kiertoon mettä tuottavia kukkivia kasveja voidaan tukea pölyttäjäkantoja. Luomusta pölyttäjille tekee otollisen myös, ettei pölyttäjien vahingoittamisesta tarvitse olla huolissaan, kun kasvinsuojeluaineiden käytön sijaan kasvinsuojelu tapahtuu mekaanisesti ja viljelykierrolla. Toisaalta tästä syystä joidenkin erikoiskasvien kuten rypsi/rapsin viljely voi myös olla vaikeaa tuhohyönteisten torjunnan haasteellisuuden vuoksi.
Viljelykierrolla voidaan siis myös hallita rikkapainetta. Tässäkin auttaa jälleen huolella perustettu ja säännöllisesti niitetty nurmi. Samoin monimuotoinen viljelykierto ja orgaanisen aineksen määrän lisäys maassa lisää maan mikrobiologista aktiivisuutta, vähentää tautipainetta ja parhaimmillaan myös tuhohyönteisten määrää tukien luontaisten vihollisten kantojen säilymistä. Kierrossa on kuitenkin aina huomioitava myös erikoiskasvien kuten rypsin/rapsin ja härkäpavun itselleen asettamat vaatimukset viljelyvälin pituudelle tautipaineen minimoimiseksi.
Kun maan kasvukunto on saatu kohentumaan, on edelleen tärkeää huolehtia sen ylläpidosta ja pyrkiä jopa entisestään parantamaan sitä. Tätä voidaan edesauttaa säilyttämällä monipuolinen viljelykierto. Kuten jo todettiin, monipuolinen viljelykierto ja sen mahdollistama runsas lajisto vähentävät tauti-, tuholais- ja rikkapainetta sekä vähentävät lannoitustarvetta. Ääriolosuhteiden aiheuttamat vahingot jäävät myös todennäköisesti vähäisemmiksi ja toiminta voi olla kannattavampaa.
Toinen maan kasvukuntoa edistä keino on orgaanisen aineksen lisääminen peltoon lannan, maanparannusaineiden tai biohiilen muodossa. Pidempiaikaisten vaikutusten saaminen voi vaatia toistuvia lisäyksiä. Myös maan ravinnetasapainosta on tärkeää huolehtia. Lanta tuo peltoon ravinteita samalla lisäten orgaanisen aineksen määrää. Tässä auttavat myös mm. kerääjäkasvit, jotka symbioosissa Rhizobium-bakteerien kanssa sitovat typpeä maahan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kun kerääjäkasvin annetaan säilyä talven yli muokkaamatta peltoa, sitoo se myös hiiltä, ravinteita ja maata vielä satokasvin korjuun jälkeen. Ympärivuotinen kasvipeitteisyys hyödyntämällä monivuotisia ja syyskylvöisiä kasveja mm. vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota, tasaa työhuippuja sekä lisää hiilensidontaa ja tehostaa maan kuivumista keväällä.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tulisi kiinnittää huomiota toimien oikea-aikaisuuteen. Hyvääkin tarkoittavat toimet voivat tiivistää maata ja pilata maan rakennetta, jos raskaalla kalustolla mennään liian märälle pellolle. Riski on suuri erityisesti keväisin ja tällöin tulisi malttaa kunnes pelto kantaa koneen, jos suinkin mahdollista. Myös rengaspaineisiin ja työleveyksiin sekä ajokertojen määrään on hyvä kiinnittää huomiota. Luomutuotannossa mm. rikkatorjunta vaatii monesti useita ajokertoja keväällä, mikä lisää maan tiivistymisen riskiä. Kevättöiden määrään ja rikkatorjunnan tarpeeseen voi pyrkiä vaikuttamaan valitsemalla viljelykiertoon mm. syyskylvöisiä kasveja ja jo useasti mainittuja nurmia tai muita monivuotisia kasveja.
Lopputulos onkin kokonaisuus erilaisia toimia ja valintoja, joita yhdistelemällä tilan tuotantosuunta ja tavoitteet huomioiden huolehditaan maan kasvukunnosta, ylläpidetään ja parannetaan sitä, jaetaan työtaakkaa pidemmälle aikavälille, saadaan lisää viljelyvarmuutta sekä pidemmällä aikavälillä jopa taloudellista hyötyä. Toimia voi valita tilan ja markkinoiden taloustilanteeseen sopivasti. Uudistavasta viljelystä tietoa on kerätty muun muassa e-opistoon sekä Carbon actionin sivuille. Omien lohkojen tilaa voi selvittää kävelemällä lohkolla erilaisissa olosuhteissa ja tekemällä havaintoja, käyttämällä apuna esim. OSMO-hankkeessa tuotettua MARA-korttia, viljavuusanalyyseillä eri maan syvyyksistä ja lohkon kohdista, NIR-analyysillä, peltoskannauksella, ilmakuvilla sekä seuraamalla lohkon satotasoja eri puolilla peltoa.
Viljelykierrosta on keskusteltu jo vuosia, mm. sen tärkeydestä kasvitautien ehkäisijänä ja esikasvihyödyistä. Ilmaston muutos on nostanut viljelykierron tärkeyttä esille yhä selkeämmin. Monesti viljelykierto tarkoittaa kuitenkin, että valitaan jokin öljy- tai palkokasvi katkaisemaan kevätviljakiertoa. Yksi näkökanta viljelykiertoon on valita kasveja niiden juuristoja ajatellen. Juuristoja on monenlaisia ja niillä on erilaisia ominaisuuksia maan rakenteeseen ja muihin kasveihin.
Juuristoja on matalia ja syviä, leveitä ja kapeita, paksuja ja ohuita, voimakkaita ja hentoja. Näiden lisäksi juuret tekevät yhteistyötä muiden eliöiden kanssa, kuten bakteerien, sienten ja muiden kasvien kanssa. Suurin osa kasveista esimerkiksi tekee yhteistyötä mykorritsasienten kanssa muodostaen sienijuuria, jolloin sieni auttaa kasvia ottamaan ravinteita maasta (mm. fosforia) ja kasvi luovuttaa puolestaan sokereita sienelle. Yleisesti tunnetumpi juurten symbioosi ovat Rhizobium-bakteerit, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta, jolloin bakteerit luovuttavat typpeä kasvin käyttöön ja kasvi luovuttaa jälleen sokereita bakteerien käyttöön. Tämä on pääasiassa palkokasvien ominaisuus. Näiden lisäksi kasvien juurista erittyy kemiallisia yhdisteitä, niin sanottuja allelopatisia yhdisteitä, jotka voivat toimia viestiminä muille kasveille tai haitata tai edistää muiden kasvien kasvua.
Kasvilajista ja jopa lajikkeesta riippuen kasvien juuristot kasvavat eri tavoin. On paalujuuria kuten rypsillä, rapsilla, sikurilla ja retikalla. On syviä juuristoja kuten puna-apilalla, tattarilla, ruokonadalla ja koiranheinällä. Lisäksi on hyvin hentoisia ja leveitä juuristoja kuten timoteilla ja raiheinällä. Jalostuksella on jossain määrin mahdollista kehittää kasvien juuristoja haluttuun suuntaan. Viljelijälle kasvien erilaiset juuristot antaa puolestaan mahdollisuuden valita maan rakennetta parantavia sekä hyvää esikasviarvoa antavia lajeja.
Yksi juurten tärkeimpiä tehtäviä on toimia ankkurina niin itse kasville kuin maalle, jossa ne kasvavat. Ne sitovat maata paikoilleen ja ehkäisevät eroosiota. Monivuotisten sekä syyskylvöisten kasvien juuret sitovat maata ympäri vuoden. Samalla maa myös kuivuu keväällä kasvipeitteetöntä peltoa tehokkaammin ja juuret sitovat maasta ravinteita, jotka muutoin huuhtoutuisivat herkästi sateiden tai talven valumavesien mukana. Kasvilajista ja lajikkeesta riippuu, kuinka myöhään syksyyn/talveen juuret pysyvät maassa aktiivisina.
Syväjuurisuudella on monia hyviä vaikutuksia maahan. Jo nyt vaikuttavat kuivuus- ja hellejaksoja yleistyneen myös Pohjoismaissa. Valitsemalla syväjuurisia kasveja pystytään hyödyntämään tehokkaammin myös syvemmällä maassa sijaitsevia vesivaroja. Valitsemalla nurmiseoksiin tai viljelykiertoon mukaan syväjuurisia seoksia lisätään samalla viljelyvarmuutta mahdollisia. Syväjuuriset kasvit pääsevät myös hyödyntämään ravinteita syvemmältä maasta sekä edistävät maan rakenteen muodostumista kuivattaen maata ja lisäten orgaanisen aineksen määrää myös syvemmissä maakerroksissa.
Paalujuuriset kasvit, kuten retikka, voivat auttaa maan kunnostuksessa läpäisten pohjamaan ja muokkauskerroksen välille tai äestys syvyyden alle muodostunutta anturaa, tiivistymää, ja auttaen näin muita ja seuraavia kasveja kasvattamaan juuria syvemmälle maahan. Myös mm. rypsillä ja rapsilla on tunnetusti paalujuuri. Kuitenkin tiivistymän ollessa voimakas, eivät rypsin ja rapsin juuret välttämättä kykene tiivistymää läpäisemään. Muita paalujuurisia kasveja ovat esimerkiksi öljyhamppu sekä toisinaan nurmissakin lisänä käytetty sikuri.
Typensitojakasvit voivat tuoda monenlaisia hyötyjä. Ensimmäisenä ajateltu hyöty on tietysti itse typensidonta, joka hyödyttää itseään typensitojakasvia, mutta myös sen rinnalla kasvavia kasveja sekä vielä seuraavana vuonna viljeltävää kasvia. Typensitojakasvit ovat mahdollisuus niin kotieläin- kuin kasvintuotantotiloille. Typensitojakasveilla on usein myös varsin voimakas juuristo, joka voi muokata maata ja niistä löytyy myös erittäin syväjuurisia lajeja.
Esimerkiksi typensitojakasvien kohdalla useat juurten positiiviset ominaisuudet yhdistyvät, vaikka haasteitakin toki löytyy. Nurmia kasvattavilla tiloilla on mahdollista valita seoksiin monenlaisia juuria ja kasvinviljelytiloillakin voi pohtia esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuutta, jos haluaa monipuolistaa kasvustoa ja kiertoa ottamatta nurmia mukaan. Eri kasvien juuret tuottavat erilaisia juurieritteitä, jotka vaikuttavat juuriston läheisyydessä mikrobiologiseen aktiivisuuteen sekä toisten kasvien kasvuun. Monimuotoisella juuristolla voidaan monimuotoistaa myös maan elämää ja esimerkiksi pienentää tautipainetta.
Eri kasvilajien juuristoja voit tarkastella Wageningen yliopiston materiaalipankissa. Voit selata kuvapankkia tai hakea kasvia latinankielisellä nimellä, mikä onnistuu helposti, kun kirjoitat haluamasi kasvin nimen esim. Googleen ja kopioit latinankielisen nimen esim. Wikipediasta ja liität sen materiaalipankin hakupalkkiin.
Juuristoista ja niiden vaikutuksesta maan rakenteeseen löydät tietoa myös esimerkiksi RaHa-hankkeessa tuotetusta Juuristotietopaketista.
Carbon Action on kerännyt kasaan tietoa mm. kerääjäkasveista ja juurista.