Hankkeessa on vuoden aikana tiedossa monenlaista toimintaa. Käy kurkistamassa hankkeen tulevat tapahtumat ja ilmoittaudu mukaan. Luomutärskyille voi myös osallistua ilmoittautumatta!
Ota myös seurantaan hankkeen sosiaalisen median kanavat ja hankesivut:
Ma 24.3.2025 Luomutärskyt viljelijöille. Luomupienryhmien startti Salon seurakuntatalolla Kirkkokatu 6, klo 13–15. Suunnitellaan yhdessä tulevat pienryhmät vastaamaan tuottajien tarpeita. ILMOITTAUDU mukaan tarjoilujen arvioimiseksi.
Ma 24.3.2025 Luomutärskyt ammattikeittiöille. Tule kuulemaan, mitä luomu on ja miten sen käyttöä voisi lisätä ammattikeittiöille. Infoa myös tulevista tapahtumista. Salon seurakuntatalolla Kirkkokatu 6, klo 15.30–17. ILMOITTAUDU mukaan tarjoilujen arvioimiseksi.
3.4.2025 Vihervakan kylvösiemenpäivä. Hanke mukana tapahtumassa. Tule tervehtimään, pohtimaan viljelykiertoa, kertomaan ideasi pienryhmätoiminnasta sekä osallistumaan arvontaan. Lallintie 108, Riihikoski, klo 11-17
5.-6.4.2025 Hanke mukana Terve ruoka -messuilla Merikarvialla
Ke 9.4.2025 Luomutärskyt viljelijöille. Luomupienryhmien startti ProAgrian Porin toimistolla Itsenäisyydenkatu 35 A, klo 13–15. Suunnitellaan yhdessä tulevat pienryhmät vastaamaan tuottajien tarpeita. ILMOITTAUDU mukaan tarjoilujen arvioimiseksi.
Ke 9.4.2025 Luomutärskyt ammattikeittiöille. Tule kuulemaan, mitä luomu on ja miten sen käyttöä voisi lisätä ammattikeittiöille. Infoa myös tulevista tapahtumista. ProAgrian Porin toimistolla Itsenäisyydenkatu 35 A, klo 15.30–17. ILMOITTAUDU mukaan tarjoilujen arvioimiseksi.
Viikko 26 Kesäkuu Pellonpiennar Satakunnassa
2.-5.7.2025 Hanke mukana Okrassa Livian sekä Maa- ja kotitalousnaisten osastoilla. Tule juttelemaan myös ProAgrian osastolle.
Heinäkuun lopulla 2025 Verkostotapahtuma Tuorlassa. Tutustutaan Livian vesistöpolkuun. Keskustellaan jaksamisesta. Saunotaan ja syödään.
Syksyllä 2025 Luomuruokaviikko.
Syksyllä 2025 Verkostotapahtuma Satakunnassa. Keskustellaan jaksamisesta. Saunotaan ja syödään.
Tammikuussa 2025 Salossa järjestettiin Varsinais-Suomen ruokaketjun Kick Off –tilaisuus. Tilaisuuden järjesti Tulevaisuuden ruokaketjut Varsinais-Suomessa -hanke. Tilaisuus kokosi yhteen alueen ruoka-alan ammattilaiset, yrittäjät ja sidosryhmät, jotka kaikki ovat kiinteä osa Länsi-Suomen tulevaisuuden ruokaketjuja. Tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja, kuten Suvi LuomanMenestystuotteen ABC, Matti Nyforsin Munaxin yritystarina sekä Kirsi Viljasen ennuste tulevaisuuden ruokatrendeistä.
Tulevaisuuden ruokaketjut Varsinais-Suomessa -hankkeen taustalla oleva tavoite on parantaa alueen alkutuotannon kannattavuutta, edistää kestävää ruokatuotantoa ja lisätä alueen tuottajien yhteistyötä. Tämä näkyi myös tilaisuudessa, jossa esiteltiin käytännönläheisiä ratkaisuja ja mahdollisuuksia ruokaketjun eri toimijoille. Tuottajat ja ammattikeittiöt saivat tilaisuudesta tärkeää tietoa siitä, miten he voivat kehittää toimintaansa ja parantaa kilpailukykyään. Tapahtuman materiaalit ovat vapaasti käytettävissä YritysSalon verkkosivuilla ja suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin: https://yrityssalo.fi/hankkeet/tulevaisuuden-ruokaketjut-varsinais-suomessa-framtidens-matkedjor-i-egentliga-finland-turva/
Suvi Luoman esitys Menestystuotteen ABC oli tilaisuuden keskiössä ja tarjosi konkreettisia työkaluja tuottajille ja ruoka-alan ammattilaisille, jotka haluavat kehittää menestyviä tuotteita. Luoma painotti, että menestyksekäs tuote ei synny pelkästään laadukkaasta raaka-aineesta, vaan se vaatii myös tarkkaa markkinan ja kuluttajatarpeiden ymmärtämistä. Hän esitti useita esimerkkejä siitä, kuinka tuotteen kehityksessä on otettava huomioon asiakkaiden arvostamat asiat, kuten vastuullisuus, kestävyys ja alkuperä.
Yksi esimerkki, jonka Luoma toi esiin, oli kasvavan trendin mukainen vastuullinen pakkaaminen. Tuottajille hän vinkkasi, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia siitä, kuinka tuotteet pakataan ja mitä ympäristövaikutuksia pakkauksilla on. Tämä voi olla merkittävä kilpailuetu, jos tuote valmistetaan ekologisesti ja pakkaus on täysin kierrätettävä. Luoma mainitsi myös esimerkkejä suomalaisesta elintarvikeyrityksestä, joka oli onnistunut lanseeraamaan tuotteitaan erityisesti ympäristöystävällisten pakkauksien ansiosta. Tällainen tieto voi auttaa alueen tuottajia ymmärtämään, miten tärkeää on viestiä tuotteen ympäristöystävällisyydestä ja siitä, miten tuotteen valmistuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen periaatteet.
Luoma antoi myös esimerkin siitä, miten tärkeää on tuoteportfolion jatkuva kehittäminen ja reagointi markkinan muutoksiin. Hän kertoi esimerkin pienestä alueellisesta yrityksestä, joka oli kehittänyt uuden tuotteen, joka vastasi kuluttajien muuttuviin ruokavalintatottumuksiin. Tämä yritys oli onnistunut säilyttämään kilpailukykynsä ja kasvattamaan markkinaosuuttaan tekemällä tuotekehitystä ketterästi ja kuuntelemalla asiakkaita tarkasti. Tällaisia käytäntöjä Luoma korosti, sillä alkutuottajilla on usein mahdollisuus kehittää uusia tuotteita, mutta ne täytyy viemään markkinoille oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.
Suvi Luoman esityksestä tuli selväksi, että menestyvät tuotteet syntyvät yhdistämällä huolellinen tuotesuunnittelu, asiakaslähtöisyys ja kestävyys. Hän korosti, että pelkkä tuotteen laatu ei enää riitä, vaan se, miten tuotteen tarina kerrotaan kuluttajille, voi olla ratkaisevaa. Tämänkaltaiset ajatukset auttavat tuottajia kehittämään tuotteitaan ja vastaamaan markkinoiden muuttuviin vaatimuksiin.
Luoma myös esitti, että menestyksekkäitä tuotteita ei synny yksin, vaan ne vaativat tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ruokaketjussa. Tämä viesti on erittäin tärkeä alueen tuottajille, sillä verkostoituminen, yhteistyö ja markkinointiosaaminen ovat avainasemassa menestyksekkään tuotteen kehittämisessä ja lanseerauksessa. Luoma rohkaisi tuottajia ja ammattilaisia osallistumaan hankkeisiin ja verkostotapahtumiin, joissa he voivat jakaa tietoa ja oppia toisiltaan, ja näin parantaa omaa liiketoimintaansa.
Matti Nyforsin esitys Munaxin yritystarinasta puolestaan antoi inspiraatiota ja konkretiaa siitä, miten paikallinen tuotanto voi kasvaa ja kehittyä. Munaxin tarina korosti, kuinka alueelliset elintarvikeyritykset voivat hyödyntää kestäviä tuotantomenetelmiä ja yhteistyömahdollisuuksia, jotta ne voivat menestyä kilpailussa. Tällaiset esimerkit ovat tärkeitä alueen ruokaketjun toimijoille, sillä ne tarjoavat käytännön esimerkkejä ja rohkaisua oman toiminnan kehittämiseen.
Ammattikeittiöosaajat saivat tilaisuudesta hyödyllistä tietoa siitä, kuinka he voivat lisätä kestäviä ja paikallisia raaka-aineita ruokalistoihinsa. Kirsi Viljanen puhui tulevaisuuden ruokatrendeistä ja nosti esiin erityisesti kasvispainotteisten ruokavalioiden nousun ja kestävän kehityksen merkityksen. Tämä on tärkeä viesti ammattikeittiöiden toimijoille, jotka kohtaavat kasvavaa kysyntää kestävämmistä ruokaratkaisuista. Tilaisuus tarjolla myös esimerkin omaisesti tarjoilut, jossa paikallinen ruoka-alan yrittäjä oli hyödyntänyt lähialueen tuottajien tuotteita.
Verkostotapahtumat ja pienryhmät, joita Luomua Länsi-Suomesta -hankkeessa tullaan tulevaisuudessa järjestämään, tarjoavat tuottajille ja ammattikeittiöiden osaajille mahdollisuuden jakaa kokemuksia, löytää ratkaisuja yhteisiin haasteisiin ja luoda uusia yhteistyömahdollisuuksia. Tulevaisuudessa on tärkeää, että ruokaketjun eri toimijat jatkavat tiivistä yhteistyötä, ja Ruokaketjun Kick Off -tilaisuus antoi juuri tätä varten erinomaisen mahdollisuuden. Koko ruokaketjun kehittäminen vaatii jatkuvaa vuoropuhelua tuottajien, jalostajien ja ammattikeittiöiden välillä, ja tällaiset tilaisuudet vahvistavat tätä yhteistyötä.
Varsinaista luomua -hanke tuli päätökseen 31.12.2024. Luomun edistämistyötä Varsinais-Suomen alueella jatkaa Luomua Länsi-Suomesta -hanke, mutta toiminta laajenee nyt myös Satakunnan puolelle. Hanke toimii vuoden 2026 loppuun asti. Hanketta toteuttaa ProAgria Länsi-Suomi ja Ammattiopisto Livia. Kuten aiemmat luomuhankkeemme, myös Luomua Länsi-Suomesta -hankkeen painopiste on edelleen luomutuotannon kehittämisessä, mutta alkutuotannon lisäksi pyrimme myös edistämään luomun näkyvyyttä ammattikeittiöissä ja jalostuksessa. Tavanomaset tilat ovat yhtä lailla tervetulleita mukaan toimintaan kuin luomutilatkin ja tavoitteena on edistää kokonaisvaltaisesti alueen tilojen kestäviä tuotantotapoja.
Tällä samalla blogialustalla julkaistaan tästä eteenpäin Luomua Länsi-Suomesta -hankkeen tuotoksia ja matkakertomuksia. Varsinaista luomua -hankkeen sekä aiempien hankkeiden materiaalit säilyvät myös sivustolla.
Marraskuu oli täynnä erilaisia koulutus- ja tiedonvaihtotapahtumia. Hankehenkilöstöämme oli mukana mm. Kasvintuotannon ajankohtaispäivillä sekä ympäristötiedon vaihtopäivillä. Tässä joitain nostoja kyseisitä tapahtumista.
Kasvintuotannon ajankohtaispäivät 11.-12.11.2024
Maatalousluonnon monimuotoisuus
Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta, Syke, kertoi luonnon monimuotoisuuden tilasta Suomessa. Esitelmän aikana kävi Toivonen toi esille, että erityisesti kulttuuriympäristöt ja perinnebiotoopit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Kulttuuriympäristöissä on suhteessa eniten uhanalaisia lajeja ja kulttuuriympäristöistä kuivat niityt on uhanalaisin luontotyyppi. Kasveista erityisesti putkilokasvit ja hyönteiset korostuvat uhanalaisten listalla. Perinnebiotooppien osalta kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat vähintään uhanalaisia. Syynä pidetään yleisesti perinteisen karjatalouden katoamista ja avoimien maisemien umpeen kasvua.
Maatalousluonnon pesimälintujen osalta on seurattu 13 lajia ja määrät ovat selvästi laskeneet 40 vuoden aikana. Erityisesti vähenemistä on havaittu avomaiden lajeissa, kuten pääskyt, peltosirkut, kuovi ja kiuru. Syynä tähän arvellaan olevan pientareiden ja avo-ojien väheneminen lohkoja yhdisteltäessä suuremmiksi, pensaiden poisto sekä yksipuolinen viljan viljely. Lievää taantumista on ollut havaittavissa myös päiväperhosissa. Aiemmin kanoissa on havaittu säännöllisesti huippuvuosia, mutta nyt nämä huippuvuodet ovat kadonneet. Jotkin perhoslajit ovat kuitenkin yleistyneet, kuten karttaperhonen ja keisarinviitta.
Myös rikkakasvien biomassa on romahtanut 1960-luvun määristä, mutta noussut taas hiukan 1990-luvulla. Erityisesti tämä näkyy luomutuotannon mukaan tulona, jota alettiin seurata 1990-luvulla EU:hun liittymisen myötä. Luomutuotannossa rikkakasvien biomassan määrä on selvästi tavanomaista suurempi Yleisesti korkein lajimonimuotoisuus on havaittu viljelemättömillä alueilla (sis. 8 vuotta tai vanhemmat kesannot, pientareet ja niityt/luonnonlaitumet). Viljelykasveista korkein lajimonimuotoisuus on öljy- ja palkokasvikasvustoilla.
Turvepelloista Toivonen kertoi turvepeltojen vettämisen tai viljelyn luonnonhoitopeltoina edistävän parhaiten kyseisten alueiden lajimonimuotoisuutta. Mikäli turvepelto sijaitsee metsäisillä alueilla, turvepeltojen metsittäminen heikentää lajimonimuotoisuutta.
Perinteiset maatalouden tuotannon menetelmät, kuten laidunnus ja monimuotoinen viljelykierto, vuosikymmenien takaa vaikuttaisivat pitävän yllä runsasta lajimonimuotoisuutta maatalousympäristössä.
Palkokasvien hyödyt viljelykierrossa ja ilmastovaikutukset
Asko Simojoki Helsingin yliopistolta muistutti palkokasvien viljelyn hyödyistä viljelykierrossa sekä kertoi Leg4Life hankkeen alustavia tuloksia. Palkokasvien viljelyn hyödyt jakautuvat niin tilalle kuin koko sektorille ja jopa kansallisesti. Viljelyn lisääminen vähentää tuontivalkuaisen tarvetta, pienentää hiilijalanjälkeä, parantaa omavaraisuusastetta. Tilalla palkokasvien viljely vähentää typpilannoituksen tarvetta, muuttaa fosforia maassa kasveille käyttökelpoisempaan muotoon, parantaa maan rakennetta ja pienentää viljojen tautipainetta viljelykierrossa. Samalla typpitase nousee, kun härkäpapu sitoo typpeä noin 62 kg(N)/ha/v ja herne noin 40 kg(N)/ha/v 1000 kg siemensatoa kohti.
Kasvihuonekaasupäästöjä mitattaessa keskeisessä roolissa typensitojakasvien osata ovat typpioksiduulipäästöt (N2O). Palkokasvien typensidonnan ja typenoton myötä typpeä päätyy maahan liukoiseen muotoon myös muille kasveille käytettäväksi. Denitrifikaatio, jossa nitraatista (NO3) muodostuu typpioksiduulia (N2O) ja typpikaasua (N2), on merkittävin typpioksiduulipäästöjen aiheuttaja maassa. Merkittävien päästöjen muodostuminen vaatii märät olosuhteet ja liukoisen typen kertyminen maahan. Palkokasvien esikasviarvo hiilensidonnan näkökulmasta saattaa kuitenkin olla merkittävämpi hyöty kuin niiden viljelyn lisäämä typpioksiduulipäästö (N2O).
Leg4Life hankkeen kokeissa verrattiin mm. härkäpapua, hernettä ja kauraa. Härkäpavulla mitattiin yli 200 kg N/ha määriä maanpäällisessä kasvustossa, josta suurin osa oli sitoutunut siemeniin. Kun härkäpavun sato onnistui, N2O päästö/tuotettu valkuaissato (kg) oli härkäpavulla selvästi matalampi kuin viljoilla (kaura). Toisaalta härkäpapusadon epäonnistuessa tilanne oli päinvastainen. Merkitsevää N2O-emissiota lisäystä ei palkokasvien kuitenkaan havaittu aiheuttavan verrattaessa kauraan.
Palkokasvien tuotantoa olisi mahdollista kasvattaa Suomessa moninkertaiseksi viljelykierron vaatimukset huomioidenkin. Tuotannon haasteet ovat kuitenkin rajoittaneet viljelyintoa. Haasteina nähdään mm. rikkakasvit, joita hitaasti kasvuun lähtevät palkokasvit heikosti varjostavat alkukasvukaudesta. Myös kasvinsuojeluaineiden valikoima on suppea. Palkokasvit sietävät myös kuivuutta verrattain heikosti, erityisesti härkäpapu. Jalostuksessa olisikin vielä paljon tekemistä ja uusien viljelymenetelmien käyttöönotto voi olla välttämätöntä. Palkokasveilla olisi kuitenkin paljon annettavaa ja esim. palkokasvien lisäämisen rehuihin on havaittu lisäävän rehun maittavuutta ja siten maitotuotosta kuitenkaan juurikaan vaikuttamatta lehmien metaanipäästöihin.
Boreal, Hanna Haikka – Kauran haasteita ratkomassa
Hanna Haikka Borealilta nosti esille uusia kiristyviä kauran nikkeliraja-arvoja sekä DON:en haasteita. Multa- ja savimailla riski nikkelin liukoisuuden kasvuun ja kasveihin kertymiseen nousee, jos pH < 6. Kaurassa pitoisuudet pääsevät muita viljoja herkemmin nousemaa, koska se kestää/sietää nikkeliä muita viljoja enemmän. Kauralla nikkelin raja-arvo tulee näillä näkymin laskemaan nykyisestä 7,5 mg/kg tasolle 5 mg/kg vuonna 2026. Suurta vaikutusta tällä ei kuitenkaan odoteta olevan, sillä kauralla ei ole Suomessa mitattu raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia.
Luomunkin näkökulmasta kiinnostavaa DON:eihin liittyen oli tieto Borealin havainnoista lajikkeiden välillä. Fusariumia paremmin kestäviä lajikkeita Borealin valikoimassa ovat Meeri, Niklas, Inka ja Perttu. Näillä on havaittu mittauksissa ja viljelijöiden kertoman mukaan matalampia DON-pitoisuuksia. Laskeneet DON:en raja-arvot ovat puhuttaneet runsaasti tänä syksynä. Riskin pienentämisessä viljelykierto ja maan hyvä kasvukunto ovat avainasemassa. Viljelykierrolla voidaan vähentää riskiä, että tauti tarttuu jääntiviljasta seuraavaan viljakasvustoon. Hyvä maan kasvukunto puolestaan takaa tasaisen idännän ja lyhyemmän kukinnan, jolloin riski DON-toksiinien kertymiseen siemeniin on pienempi. Kukinta on herkin hetki kasvun aikana Fusarium-sienten eli punahomeen tarttumiselle kasviin.
Myös härkäpapurintamalta Borealilla oli uutisia. Härkäpavusta heiltä on tulossa uusi lajike Alviira, joka on Vireen tapaan haitta-aineeton, mutta isosiemenisempi. Ulkolaisista lajikkeista härkäpavulle on tullut Futura, joka on satoisampi kuin Tiffany ja pienempi lakoprosentiltaan (Futura 20 %, Tiffany 40 %). Kasvuaika Futuralla on suunnilleen sama kuin Tiffanylla.
Ympäristötiedon vaihtopäivät 13.-14.11.2024
Ympäristötiedon vaihtopäivillä aiheen ympärillä toimivat hankkeet ja sidosryhmät pääsivät keskustelemaan ajankohtaisista ympäristöaiheista ja jakamaan erikoisosaamistaan. Varsinaista luomua -hanke oli matkassa posterilla syysrypsin perustamismenetelmistä. Osallistuimme myös maan kasvukunnon ja tulevaisuuden viljelyä kehittäviin työpajoihin.
Päivien aikana oli myös esitelmiä. Tuuli Orasmaa, Maa- ja metsätalousministeriöstä, oli kertomassa uutisia ennallistamisasetuksesta. Ennallistamisasetuksen tavoitteita ovat luontotyyppien ja lajien tilan parantaminen, elinympäristön tilan parantaminen ja kaikkien ennallistamisen tarpeessa olevat alojen ennallistaminen. Ennallistamista tehdään muun muassa palauttamalla aloja luonnontilaan, kuten ojitettujen soiden vettämistä ja vesistöjen tilan parantamista. Osa ennallistettavista aloista voidaan mahdollisesti kattaa toimenpiteillä, kuten luomuviljely ja suojakaistat, ilman, että maataloustoimintaa tarvitsee lopettaa. Vuoteen 2030 mennessä väh. 30% turvepeltojen pinta-alasta ennallistetaan ja väh. ¼ vettämällä. Vuoteen 2050 mennessä väh. 50% ennallistaa, joista 1/3 vetettämällä. Myös entisiä turvetuotantoaloja voidaan ennallistaa osana näitä. Turvealojen vettäminen tulee kuitenkin olemaan viljeijöille vapaaehtoista.
Ennallistamisen ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteita tullaan mahdollisesti seuraamaan erilaisin mittarein, kuten niittyperhosindeksi, maaperän hiili kivennäispelloissa, maisemapiirteiden osuus maatalousmaassa ja peltolintuindeksi. Osa näistä on valinnaisia. Lisäksi tullaan seuraamaan palauttamisen tilannetta ja jatkossakin vähentämään ravinnekuormituksia. Maksaja kaikille näille toimenpiteille on kuitenkin edelleen työn alla ja tavoitteiden saavuttaminen tuleekin vaatimaan laajaa sidosryhmätyötä.
Varsinaista Luomu järjesti yhdessä Kohti tulevaa -hankkeen, CAP:in toteutuksen edistäminen Saaristomeren valuma-alueella -hankkeen ja Kipsi-hankkeen kanssa Tuorlassa 1.11. iltapäivällä ”Öljykasveja viljelykiertoon – Hyödyt ja tulevaisuuden markkinat” -tapahtuman. Pellonpiennarseminaarissa kuultiin niin viljelijöiden kokemuksia kuin jalostajia ja muita asiantuntijoita.
Kaksi satoa rypsiä yhdellä kylvöllä
Ensimmäisenä ääneen päästettiin keväällä viljelykokeiluistaan Tuottajalle kiitos -stipendin saanut Jarno Tuominen. Tuominen on testannut lohkoillaan kevät- ja syysrypsin yhtäaikaista kylvöä. Tavoitteena on korjata kahtena vuonna putkeen rypsisato ilman, että kierrossa on muita kasveja välissä. Tuomine on testannut erilaisia kylvötekniikoita ja kokemuksia lopputuloksesta on myös erilaisia. Hän totesi puheenvuorossaan, että kylvö- ja muokkausmenetelmän valintaan on vaikuttanut kulloinenkin lohko ja sen tarpeet. Hyväksi oli koettu tekniikka, jossa syysrypsi kylvettiin kevätrypsin kanssa yhtä aikaa myöhäisenä kylvönä. Tällöin kumpikin kasvi pääsi lämpimään ja kosteaan maahan, jolloin taimettuminen ja kasvu oli nopeaa. Syysrypsi peitti pellon pinnan kevätrypsikasvuston alla ja esti rikkakasvien kasvun. Samalla rypsikasvusto oli lohkolla vain noin 2 viikkoa pidempään kuin se olisi ollut ilman kevätrypsin kylvöä. Kevätrypsin puinti venyi lokakuun lopulle 2023. Sadonkorjuu aiheutti hieman vahinkoa syysrypsikasvustoon, mutta syysrypsi päästiin korjaamaan elokuun alussa 2024.
Heikomman lopputuloksen oli tuottanut syysrypsin kylvö jälkikäteen kevätrypsikasvustoon rikkaäkeellä. Kevätrypsi oli kasvanut hyvin, mutta syysrypsi oli jäänyt voimakkaasti kasvaneen kevätrypsin jalkoihin, eikä siitä ollut syksyllä jäljellä juuri mitään. Mielenkiintoisen havainnon Tuominen oli myös tehnyt sokerijuurikaslohkolla, jonka reunalle oli jäänyt kaista heikosti kasvanutta rypsikasvustoa. Sokerijuurikas oli säästynyt hyönteistuhoilta lähes täysin, sillä rypsikasvusto oli toiminut houkutuskasvina sen vieressä ja tullut lähes täysin syödyksi.
Luonnon omilla keinoilla rapsikuoriaisen torjuntaan
Petohyönteisten merkityksestä rypsin ja rapsin viljelyssä kertoi Matias Rönnqvist Caraway Finlandilta. Rapsikuoriainen on merkittävin rypsin ja rapsin tuhohyönteinen Suomessa. Rapsikuoriaisella on kuitenkin luontainen vihollinen rapsikuoriaispistiäinen, joka on loispistiäinen. Luontaisten vihollisten hyödyntäminen korostuu tulevaisuudessa torjunta-aineiden valikoiman ja tehon heikentyessä. Rapsikuoriaispistiäisen kannan ylläpito on kuitenkin taitolaji, joka vaati koko kylän yhteistyötä.
Rapsikuoriaispistiäinen on pienikokoinen hyönteinen, joka tuottaa yhden sukupolven vuodessa. Naaras, joka munii munansa rapsikuoriaiseen, elää vain 7 vuorokautta alkukesällä. Rapsikuoriaispistiäinen on myös herkkä pestisideille, joten torjuntakäsittelyjä pitäisi välttää pistiäisen lentoaikana. Rapsikuoriaispistiäiset talvehtivat pellossa, jolloin voimakas muokkaaminen kääntää se syvälle maahan, eikä pieni hyönteinen pääse kaivautumaan pintaan seuraavana kesänä. Kannan ylläpitämiseksi rypsi-/rapsikasvuston jälkeen kevytmuokkaus tai suorakylvö olisikin suositeltavaa.
Myös rypsi-/rapsi vuotta seuraavan kasvin pestisidi torjunta, esim. kirvatorjunta, voi heikentää rapsikuoriaispistiäisen määrää rypsi- ja rapsikasvustoissa. Rapsikuorisipistäisen pienestä koosta ja lyhyestä lentoajasta johtuen hyönteinen ei pääse siirtymään pitkiä matkoja talvehtimislohkolta seuraavalle rypsi-/rapsikasvustolle, joten rypsi-/rapsikasvustot kannattaa sijoittaa melko lähekkäin vuosien välillä ja välttää esimerkiksi metsiä lohkojen välissä perättäisinä vuosina.
Mielenkiintoinen nosto Rönnqvistillä oli myös mahdollisten patogeenisten sienten hyödyntäminen tulevaisuudessa tuhohyönteisten torjunnassa. Näillä voisi ruiskuttaa esim. rapsikuoriaisten loppukesän ravintokasveja, jolloin sienet voisivat heikentää rapsikuoriaisten selviytymistä talven aikana. Menetelmä voisi biologisena menetelmänä olla jopa luomussa hyväksytty. Patogeenisen sienen tulisi kuitenkin olla valikoiva juuri kohdetuhohyönteiselle, jotta se ei vaikuta muiden hyönteisten talvehtimiseen.
Vieraslajien torjunta luomussa haasteellista
Rikkakananhirssin tunnistaa kulmikkaasta ja hieman littanasta varresta. Lehdestä puuttuu kieleke ja kukinto on haarova kerrannaistähkä. Kuva: Kati Knuutila
Päivän teemojen joukkoon oli ujutettu myös kesän ja syksyn aikana kuumana käynyt aihe rikkakananhirssi. Rikkakananhirssin lisäksi tällä hetkellä päätään nostavat myös pantaheinät. Molemmat kasvit hyötyvät lämpimistä kesistä ja tuottavat suuren määrän siemeniä. Siemenet myös säilyvät maassa vuosia itämiskykyisinä. Tämä tekee torjunnan haastavaksi mekaanisin keinoin. Kyntäminen muokkaa siemenet syvälle maahan, josta niitä muokkausten yhteydessä pääsee nousemaan pintaan pitkän aikaa. Sekä rikkakananhirssin että pantaheinien kasviyksilöitä myös itää ja taimettuu pitkin kesää, jotenkasvinsuojeluaineillakin torjunta on haastavaa, koska se voi vaatia useita käsittelykertoja. Parhaiten tuntuvat purevan tällä hetkellä hukkakaura-aineet ja avokesannointi toistuvilla glyfosaattiruiskutuksilla.
Kasvin kukinto muistuttaa vihreää ketunhäntää eli näyttää karvaiselta, mikä johtuu sukasista. Lehden kieleke on karvainen ja lehti on leveä. Kuva: Ruokavirasto
Perinteisesti luomussakin rikkatorjuntaan käytetty keino, niitto ja murskaus, ei yksin riitä näiden haastavien vieraslajien torjuntaa, koska niitto lisää rikkakananhirssin pensomista ja voi saada sen kasvamaan maanmyötäisesti. Sekä tavanomaisen- että luomutuotannon näkökulmasta olisikin tärkeää, että kasvit saadaan torjuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Rikkakasvien siemen voi peltoon päätyä lähes mitä reittiä tahansa, mutta yleisimmät reitit vielä tällä hetkellä ovat ulkolaisen siemenen mukana ja riskiä voi vähentää merkittävästi suosimalla kotimaista valvottua siementä. Varhaisessa vaiheessa, kun kasviyksilöitä on vasta yksittäisiä, voi huolellinen kitkeminen olla vielä mahdollinen torjuntakeino.
Hampusta viljelyvarmuutta kiertoon Alikärrin tilalla
Olli Alikärri on viljellyt hamppua Alikärrin tilallaan jo useita vuosia. Alikärri kokee hampun viljelyvarmaksi kasviksi, joka myöhäisyydestään huolimatta korjataan joka vuosi syys-lokakuun vaihteessa. Hampun kasvurytmi on voimakkaasti päivänpituuden säätelemä, joten kevään kylvöajankohdan merkitys kasvuajan osalta on melko vähäinen lyhenevän päivän saadessa kasvin tuleentumaan. Kylvö jopa kannattaa tehdä vasta maan lämmettyä, mikäli lohkon kosteus antaa myöden, sillä lämpimässä maassa hamppu itää nopeasti ja kasvua tapahtuu lähes silmissä rikkakasvien jäädessä jalkoihin. Alikärrin mukaan kevyt muokkaus enne kylvöä on kuitenkin hyvä tehdä, sillä suorakylvöllä pieni siemen saattaa jäädä kasvijätteen sekaan, eikä pääse kosteaan maahan. Hamppu suosii kevyitä maita, jossa vesitalous on kunnossa.
Muiltakin osin hamppu on Alikärrin mukaan viljelyteknisesti omalaatuinen. Lannoituksen osalta Alikärri totesi, ettei ole vielä löytänyt liian suurta määrää typpilannoitetta hampulle. Suurempi typpimäärä kuitenkin kasvattaa kasvin pituutta ja tuo lisähaastetta muutenkin haastavaan puintiin. Hampun puinnissa leikkuupuimurin tulee olla kunnossa kaikin puolin, sillä kasvi on sitkeä ja kiertyy herkästi kelojen ympärille. Toisaalta hamppu ei lakoonnu eikä varista siemeniä, joten puinti voidaan tehdä pitkään sänkeen siementen alapuolelta. Kasvijäte ei myöskään ole tuottanut suurempaa haastetta vaan talttuu muokkauksella. Hamppu on valmista puitavaksi, kun kasvusto alkaa ruskettua, mutta puitaessa kasvusto saattaa myös olla edelleen vihertävä.
Kasvinsuojelun näkökulmasta hamppu soveltuu yhtä hyvin tavanomaiseen ja luomutuotantoon, sillä kasvinsuojeluun ei aineita ole. Rikkatorjunta on tehtävä ennakoivasti ennen kasvuston perustamista. Rikkatorjunnan epäonnistuessa, kannattaa kovin rikkainen kasvusto jättää kokonaan puimatta, sillä pienten rikkasiementen lajittelu pienen hampun siemenen joukosta on erittäin vaikeaa ja vihreä massa voi tukkia puimurin ja kuivurin. Hampulla ei myöskään ole merkittäviä tauteja tai tuholaisia, ainakaan toistaiseksi. Riski uusien kasvinsuojeluhaasteiden ilmenemiselle kuitenkin kasvaa, mikäli hampun viljely Suomessa yleistyy.
Hampun tuotanto on sopimuspohjaista ja kyseenalaisempiin käyttötarkoituksiin hyödynnettävien variaatioiden johdosta viranomainen valvoo hampun viljelyä. Siemenenä käytetään vain sertifioitua siementä, vakuustodistuksista tulee ottaa kuvat ja kylvösiemenmäärät sekä varastoon jääneen siemenen määrä tulee ilmoittaa vuosittain tukihaun yhteydessä. Toisaalta hintakin on kohtuullinen, tällä hetkellä noin 1100 €/tn. Keskisato Alikärillä oli noin 650 kg/ha. Siementä ei myöskään tarvitse pitkiä aikoja varastoida, vaan se liikkuu usein jo pian puintien jälkeen, sillä tarve ylittää tuotannon. Siemen ei myöskään kestä vuosien varastointiaikoja, vaan öljypitoisen siemenen rasvat härskiintyvät.
Ostajille puheenvuoro
Veli-Matti Reunasalo Nordic Soyalta ja Tuomas Levomäki Trans Farmilta pääsivät kertomaan yritystensä kuulumisia öljykasvituotannosta ja jalostuksesta. Reunasalo nosti esille Suomen tilanteen merkittävänä proteiinin tuojana. Proteiiniomavaraisuusaste on vain 15 %. Öljykasvien, ja varsinakin rypsin ja rapsin osalta, viljely koetaan haastavaksi ja epävarmaksi, mikä hidastaa öljykasvituotannon kasvua. Reunasalo kuitenkin muistutti, että Suomestakin löytyy joukko viljelijöitä, jotka saavat rypsistä toistuvasti jopa 3000 kg/ha ja pohti, viljelevätkö tuottajat rypsiä kuten neuvotaan ja kuka neuvoo? Hän koki rypsiä vaivaavan ryhmänegatiivisuuden.
Reunasalo myös muistutti, että tällä hetkellä suomalaiset viljelijät myyvät viljaa ulkomaille alle futuurihintojen, kun vientiin viljelyssä mikä vain olisi parempi kuin viljan viljely. Jos viljan tuotantoala vähenisi kasvavan rypsin tuotannon seurauksena, nousisi viljan hinta, vaikka rypsisadot eivät suuria olisikaan.
Levomäki esitteli hampun ja kuminan sopimustuotantoa. Sopimushinnoista hän kertoi tällä hetkellä mentävän öljyhampulla 1100 €/tn (luomulisä +25 %) ja kuminalla 800 €/tn (luomulisä + 50 %). Kuminalla minisopimusala on 5 ha, jotta satoa voidaan odottaa jotenkin järkevä määrä. Öljyhamppu päätyy pääosin Suomen markkinoille ja kuminasta poiketen, sadon laatuvaatimusten jäädessä alle elintarviketason, hamppu voidaan hyödyntää myös rehuna.
Levomäki myös huomautti, että öljykasvien lisääminen kiertoon parantaa viljojen satoa vähentäessään mm. tautipainetta viljoilta. Kuminan kylvössä on myös lähdetty testaamaan syyskylvöä, sillä kumina ei tuota satoa ensimmäisenä vuonna. viljelyvinkkinä Levomäki kuitenkin totesi, että kuminan täytyy ehtiä kasvattaa riittävä juuri talvehtimisen varmistamiseksi, joten kovin myöhäiseksi kylvöä ei kannata jättää.
Rypsin ja rapsin ala voitaisiin tuplata
Viimeisenä puhujana lavalle päästettiin vielä Max Schulman, joka toimii vilja-asiantuntijana MTK:lla. Myös Schulman korosti, että markkinoille mahtuisi Suomessa huomattavasti enemmän öljykasveja. Rypsin ja rapsin viljelyala Suomessa liikkuu 40 000-50 000 ha välillä. Viljelyalan lisäämisen lisäksi myös satoja pitäisi saada ylöspäin. Tulevaisuusagendassa rypsin ja rapsin viljelyalan arvioidaan voivan nousta 80 000 ha siten, että viljelykierto on vielä mahdollista toteuttaa kestävästi Suomessa.
Jarno Tuominen esittelee syysrypsikasvia. Kuva: Heikki Ajosenpää
Rypsin ja rapsin futuurihinta on hieman noussut heikoimmista vuosista ja näyttää nyt joksikin aikaa vakiintuneen 450-500 €/tn nurkille. Schulmanin mukaan monessa maassa kotimaisesta paikallisesta rypsistä tai rapsista maksetaan myös lisä, jotta kannustetaan sen tuotantoon. Suomessa tätä ei ole tehty ja öljykasveja joudutaan tuomaan paljon ulkomailta. Schulman kuitenkin näki hyviä mahdollisuuksia rypsin ja rapsin tuotannolle, sillä Suomesta löytyy tällä hetkellä kaksi puristamoa. Schulman nosti myös mahdollisen tarpeen lisätä huoltovarmuusvarastoja.
Pellolla
Päivän jo hämärtyessä osallistujista suuri osa jaksoi jatkaa seminaarin päätteeksi vielä pelloille katsomaan Tuomisen rypsinkylvökokeiluja. Lohkoja oli valittu kolme, jotka olivat selvinneet kesästä ja sadonkorjuusta erilaisin tuloksin. Kesäkuun lopulla rikkaäkeellä kylvetty syysrypsi oli jäänyt kevätrypsin vahvan kasvuston jalkoihin, eikä kasvustosta ole korjattavaa tulevana kesänä. Toisella lohkolla kevätrypsin kylvön yhteydessä piensiemenlaatikon kautta kylvetty syysrypsi oli sen sijan hyvässä kasvussa.
Rikkaäestyksellä kevätrypsikasvustoon kylvetty syysrypsi jäi kasvussa kevätrypsin jalkoihin. Kuva: Heikki AjosenpääKevätrypsin kylvön yhteydessä piensiemenlaatikon kautta kylvetty syysrypsi kasvoi vahvana. Kuva: Heikki Ajosenpää
Päivän esityksiin voit tutustua alta. Osa esityksistä lisätään myöhemmin.
Verktyget för planering av växtföljden kan nu användas även på svenska. Du kan ladda ner verktyget nedan. Instruktionsvideo har även textats på svenska.
Kilpiän luomutilalla, Lohjalla järjestettiin jankkurointiin (maansyväkuohkeutus ja maanparannus) keskittynyt pellonpiennartapahtuma 22.8.2024 klo 9–11. Tilaisuus oli kaikille avoin ja keräsikin jankkuroinnista kiinnostuneita paikalla noin 30 hengen joukon. Kilpiän tila sijaitsee Lohjalla Pusulassa, Töllin kylässä. Tilaa isännöi Tuomas Mattila ja tilan juuret periytyvät vuoteen 1910, jolloin se on lohkottu Mattilan kantatilasta. Tilalla toteutetaan perinteisen maanviljelyn lisäksi myös yksityistä koetoimintaa.
Tilaisuuden avasi Annika Söderholm-Emas, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä. Tämän jälkeen aamukahvien lomassa tilan isäntä Tuomas Mattila kertoi lyhyesti Kilpiän tilasta ja sen toiminnassa. Periaatteena tilan toiminnassa ovat mm. ilmastonmuutoksen hillintä, kestävä kehitys, maankasvukunnon ylläpito ja puustoinen viljely.
Osallistujat pääsivät tekemään kuoppatestejä. Kuva: Outi Haalijoki
Jankkuroinnin eduista ja hyödyistä Mattila mainitsi, että ”jankkuroinnin etuja on maan kuohkeuttaminen syvältä ilman, että maa kääntyy. Sillä pystytään myös vähentämään maan tiivistymiä ja pintavaluntaa, maan vesi- ja lämpötalouden edistäminen sekä tiivistymien poistuminen. Jankkurointi vaatii viljelykierron suunnittelua ja myös ajankohdalla on väliä”.
Ennen lohkolle siirtymistä käytiin osallistujien kesken keskustelua omien tilojen kokemuksista jankkurointiin liittyen asioista, joihin viljelijä itse pystyy vaikuttamaan viljelyssä ja joihin vaikuttaminen tilalla ei ole mahdollista tai vaikuttamine on erittäin haastavaa. Osallistuja listasivat asioiksi, joihin vaikuttaminen oli mahdollista mm. viljeltävät lajikkeet ja peltojen kunnon. Sen sijaan ympäristötekijöihin, kuten sääolosuhteet, peltojen maalaji ja kaltevuus, vaikuttaminen on erittäin haastavaa tai mahdotonta. Osaan näistäkin tekijöistä on viljelijällä kuitenkin mahdollista varautua esimerkiksi viljelykierrolla ja huolehtimalla maan kasvukunnosta.
Aiheeseen perehdyttämisen ja alkukeskustelujen jälkeen siirryttiin tilan läheiselle rinnelohkolle. Lohkolla osallistujat pääsivät pienissä ryhmissä tutustumaan kuoppatestin aistinvaraiseen maan kasvukunnon määritykseen. Jokainen ryhmä pääsi kaivamaan oman kuopan, jolle kuoppatesti suoritettiin. Kuoppatestin jälkeen saatiin seurata jankkurointinäytöstä kyseisellä lohkolla.
Tuomas Mattila esitteli jankkuria. Kuva: Outi HaalijokiJankkurointinäytöksen jälkeen päästiin tutustumaan jankkurointijälkeen. Kuva: Outi Haalijoki
Näytöksen suoritti tilan isäntä McConnel-jankkurilla demonstroiden jankkurin työjälkeä eri työsyvyyksillä. Jankkurointinäytöksen jälkeen osallistujat pääsivät tutustumaan lähemmin jankkurin eri syvyyksille aikaansaamaa työjälkeä. Tilan jankkuri on valittu siten, että se poistaa tiivistymät ja kyntöanturat syvemmältäkin. Sitä käytetään tarpeen mukaan ja vain tarpeelliseen syvyyteen juuri tiivistymän alapuolelle. Jankkurin oikealla työsyvyydellä on merkitystä Jankkuroinnin onnistumiseksi. Liian matalaan tehty jankkurointi ei riko tiivistymää ja liian syvään tehty jankkurointi häiritsee maata turhaan syvältä ja lisää polttoaineen kulutusta.
Tapahtuman päätteeksi koottiin päivän opit vielä yhteen ja tilan emäntä Iiris Mattila kertoi lyhyesti puustoisesta viljelystä sekä sen vaikutuksesta tilan toiminnassa. Tilan toiminnasta ja puustoisesta viljelystä lisätietoa Kilpiän tilan sivuilta.
Tuottajien ja kuluttajien kohtaamisia alkusyksyn avoimissa tapahtumissa
Lämmin alkusyksy on hellinyt maaseudun yleisötapahtumia, joita onkin tässä elo-syyskuun vaihteessa ollut runsaasti. Eikä toki loppua vielä näy, ainakaan tällä Varsinais-Suomessa. Kaksi isointa luomutuottajien ja kuluttajien kohtaamiseen soveltuvaa päivää syksyn aikana ovat ehdottomasti elokuun viimeisenä lauantaina juhlittava Suomen luonnonpäivä, jolloin vietetään myös avoimet ovat luomutiloilla päivää. Toinen vielä tätäkin isompi tapahtuma on Lähiruoka -päivä, joka järjestetään aina syyskuun ensimmäisellä viikolla. Aikaisempina vuosina päivä on ollut aina syyskuun ensimmäisen viikon lauantai, mutta tänä vuonna osa tiloista piti oviaan auki kuluttajille koko viikonlopun eli myös sunnuntaina.
Molemmat kuunvaihteen viikonloppu tapahtumat ovat valtakunnallisia, ja niihin on tuottajan helppo lähteä mukaan, koska tietonsa saa valtakunnallisille verkkosivustoille maksutta. Valtakunnallisuus myös lisää tunnettavuutta ja moni kuluttaja osaakin etsiä verkkosivustoilta avoinna olevia tiloja hyvin. Tällaiset tapahtumat ovat tuottajille helppo tapa esitellä omaa toimintaansa sekä omia tuotteitansa. On selvää, että osa kuluttajista on vieraantunut siitä, missä ruoka kasvaa ja miten sitä tuotetaan. Toki nämä kuun vaihteen viikonloput näin syksyisin tuppaavat olevan tuottajille myös haasteellisia, koska sadonkorjuun sesonki on yleensä kuumimmillaan juuri tähän aikaan.
Suomen luonnonpäivä ja avoimet ovet luomutiloilla
Hanke otti asiakseen kierrellä mukana aistimassa kuluttajien ja tuottajien ajatuksia näistä avoimista päivistä ja elokuun viimeisenä lauantaina jalkauduttiin Lietoon, jossa oli toritapahtuma ja paikalla oli runsaasti kuluttajia, mutta myös useampi Varsinais-Suomalainen alkutuotannon toimija, jolla on luomutuotteita tuotannossa sekä kuluttajamyynnissä. Liedossa keskustelu kävi vilkkaana ja oli ilo huomata, miten ammattimaisesti luomutuottajat esittelivät tuotteitaan kuluttajilla. Omista tuotteistaan oltiin ylpeitä ja osattiin kertoa myös niiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista.
Haikut tilalla Nummenpään luomu Highlandtilalla.
Ensimmäisenä poikkesin jutulla Koivunalhon luomutilan väen kanssa. Koivunalhon luomutilalla tuotetaan lupiinia. Lupiini on hyvä proteiinilisä esimerkiksi leivonnassa, kun sillä korvaa osan vaaleista jauhoista. Tilan verkkosivuilta on saatavilla hyvin myös reseptiikkaa lupiinin käyttöön ja ilahduttavaa on, että tuotteet on jalostettu ja pakattu sellaiseen muotoon, että kuluttajan on helppo käyttää tuotetta. Lupiinituotteita on saatavilla tilan omasta verkkokaupasta, mutta myös hyvin isommista ruokakaupoista Varsinais-Suomessa.
Lupiinien jälkeen suuntasin tutkimaan luomukasviksia Metsärannan puutarhan myyntikojulle. Lisää tilan valikoimasta pääset lukemaan tämän kirjoituksen Lähiruokapäivä -kappaleen alta.
Ja koska Varsinais-Suomi on iso edelläkävijä erikoiskasviviljelyssä, niin tietenkin myös luomukvinoa ja Rainingon luomutila oli edustettuna tapahtumassa. Tila on kehittänyt tuotteitaan pikkuhiljaa ja suomalaista luomukvinoaa saakin jo todella monesta kaupasta. Ja vinkkinä kaikille pienten lasten vanhemmille, että Rainingon valikoimistaa löytyy myös kvinoamuruja, jotka ainakin kirjoittajan lähipiirissä ovat kelvanneet hyvin pienellä väellä naposteluun.
Päivän viimeisenä kojuna poikkesin Murtolan hamppufarmin esittelypisteeseen. Murtolan hamppufarmilla on valikoimissa hampputuotteita niin tavanomaisella tuotantosuunnalla tuotettuina, kuin luomunakin. Mikäli hamppu kiinnostaa tuotteena, niin kannattaa poiketa Murtolan hamppufarmin verkkosivuille ja tilata tuotteet kotiin tai napata reseptit talteen.
Lähiruokaviikonloppuna Varsinais-Suomesta löytyi neljä avointa luomutilaa. Aloitin päivän Nummenpään luomu Highlandilta Marttilasta, jossa pääsi ihastelemaan karvaisia haikkuja pellolla, lisäksi kahviossa oli tarjolla oman tilan lihasta valmistettuja burgereita. Ensimmäisellä tilalla oli lisäkseni muutama muukin asiakas paikalla, mutta ilokseni sain huomata, miten ihanasti isäntäväki keskusteli vierailijoiden kanssa ja myös että lihalla täytettyjä kylmälaukkuja siirtyi autoihin kuluttajien lähtiessä kotiin. Nummenpään luomu Highlandin tuotteita saakin ostaa monesta Reko -ringistä Varsinais-Suomessa.
Uusitalon tilalla pääsi lehmien lisäksi ihastelemaan vuohia.Vanha maatalouskalusto keräsi katselijoita ja pieniä kiipeilijöitä Uusitalon tilalla.
Marttilan jälkeen matka jatkui kohti Lietoa ja Uusitalon tilaa. Kuten yleensäkin Uusitalon tilan avoimissa tapahtumissa, myös lähiruokapäivä kuluttajia ja varsinkin perheitä oli liikkeellä runsaasti. Tilalta löytyi tututusti monenlaista ohjelmaa, josta varmasti nautti koko perhe. Oli polkutraktoreita, rapsuteltavia eläimiä vasikoista vuohiin, kanoja, joita sai syöttää kauralla sekä tietenkin ikuinen hitti, eli traktoriajelu peräkärryillä laiduntavien eläinten joukossa. Uusitalon tilalalta löytyy myös kattava lähiruokapuoti, josta kuluttajien on mahdollista ostaa usean eri tuottajan tuotteita. Varsinais-Suomalaiset luomutuotteet ovat hyvin esillä Uusitalon tilan tilapuodissa, joka on avoinna aina sunnuntaisin klo:11:00-15:00. Tilapuodin lisäksi tilalta löytyy sunnuntaisin myös kahvio.
Liedon jälkeen auton nokka kääntyi Liedon ja Auran rajalla sijaitsevalle Heikolan luomukanatilalle. Tilalalla meitä vastassa oli iloinen meininki ja paikalla olikin jonkin verran kuluttajia. Tilalla pääsi seuraamaan luomukanojen elämää ulkotarhassa ja tilojen koosta konkretisoitui hyvin se, miten hulppeat tilat näillä kanoilla olikaan elää ja kuopsuttaa lajityypillisesti. Saapuessamme tilalle meidät yllätettiin ilmaisella lounaalla, jonka oli todella iloinen yllätys. Nälkä kurni vatsassa jo tässä kohtaa kierrosta. Tilalla oli myynnissä luomumunien lisäksi myös mm. perunaa, herneitä ja sipuleita. Heikolan luomukanatilalla on myös itsepalvelukioski, josta heidän tuotteitaan voi ostaa. Kioski on auki päivittäin klo:09:00-19:00.
Lähiruokapäivän viimeinen kiertämäni luomukohde löytyi Tarvasjoelta, Metsärannan puutarha. Puutarhalla oli ihana kurpitsakuja, jota pitkin pihaan ajettiin. Myynnissä oli sesongin kasviksia aina kurpitsoista kaaleihin ja kaikkea siltä väliltä. Myös avomaankurkkuja löytyi vielä valikoimista, jos olisi sattunut unohtumaan tuo kurkkujen säilöntä aikaisemmin. Metsärannan puutarhan tuotteita voi hankkia itsellään ainakin Turun seudun Reko -ringeistä.
Yhteenveto
Metsärannan puutarhan kurpitsat.
Avoimet ovat päivät ovat aina iso ponnistus tuottajille, ainakin näin keskellä syksyn sesonkia. Siitä huolimatta tuottajat kasvoivat kertoa tuotteistaan kuluttajille asiantuntevasti. On ollut ilo huomata, että viime vuosina myös alkutuottajat ovat harjaantuneet antamaan vinkkejä siitä, mitä heidän tuotteistaan voi valmistaa. Monella tuottajalla on myös tarjolla valmista reseptiikkaa omista tuotteistaan, joten kuluttajan on helppo lähteä kokeilemaan uusia tuotteita, kun kaikkea ei tarvitse tietää itse tai keksiä alusta alkaen itse.
Iso kiitos kaikille tuottajille, jotka avaatte tilanne kuluttajille ja mahdollistatte heille tutustumisen suomalaiseen maaseutuun, alkutuotantoon ja siihen missä ja miten ruoka kasvaa. Olette tärkeä osa ruokakasvatuksen lenkkiä <3 Hyvä Te!
Tässä vielä linkit jutussa mainittujen tuottajien kanaviin:
Matkassa: Kati Knuutila (Varsinaista luomua –hanke) ja Anu Ellä (Arki-hanke)
Skills and lifelong learning for agricultural advisory and training service providers –tapahtuma toteutettiin kaksipäiväisenä workshop-tyyppisenä seminaarina Wienissä, Itävallassa. Tapahtuma oli EU:n (EIP-Agri) tuottama ja kokosi yhteen noin 150 neuvojaa, tutkijaa ja muuta maatalousalan osaajaa yhteisen teeman pariin. Teemana oli maatalousalan osaamisen ja tiedonvaihdon edistäminen EU:ssa. Tavoitteena oli tunnistaa haasteita ja löytää ratkaisuja siihen, miten informaation (tutkimustieto ym.) kulkua ja neuvonnan osaamista voitaisiin edistää maataloussektorilla. Tutkijat, hallinnon ja neuvontaorganisaatioiden edustajat esittelivät alustuksina teemoihin omia kokemuksiaan ja menetelmiään. Päivät koostuivat suurelta osin interaktiivisista ryhmätyötuokioista ja verkostoitumisesta.
Kahden päivän aikana kuultiin neuvonnan ja informaation kulun kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia eri EU-maiden asiantuntijoilta. Esille nousivat mm. erilaiset koulutukset viljelijöille ja neuvojille, asiantuntijatason yleistaidot, paikalliset sovellutukset.
Alueellisia koulutusvaatimuksia
Päivien aikana tuli esille, että useammassa maassa on asetettu viljelijöille tai neuvojille vuotuisia koulutusvaatimuksia. Esimerkiksi Itävallassa viljelijöiden edellytetään käyvän vuosittain 20 h koulutusta. Suomessa monet hankkeet ja toimijat tuottavat erilaisia vapaaehtoisia koulutustapahtumia ympäri vuoden viljelijöiden tarpeisiin. Näiden lisäksi on tarjolla myös matalan kustannuksen neuvontaa Neuvo 2030 muodossa sekä erilaisissa neuvonnallisissa ryhmissä.
Koulutusvaatimus ei kuitenkaan koskenut vain viljelijöitä. Florian Herzogin mukaan Itävallassa kaikki viljelijät kuuluvat paikalliseen edunvalvonta- ja neuvontaorganisaatioon (Austrian Chamber of Agriculture). Organisaation tehtävä on mm. tuottaa koulutusta ja neuvontaa sekä osallistua aktiivisesti lainsäädäntötyöhön. Organisaation kaikkien neuvojien tulee kouluttautua vuosittain vähintään 25 tuntia. Koulutustarvetta arvioi ja tuottaa yhteistyössä neuvontapalvelut, tutkimusorganisaatiot sekä hallinto. Myös Virossa sertifioiduilla neuvojilla on Hanna Tamsalun (Maaelu Teadmuskeskus) mukaan vuosittain 25 tunnin koulutusvaatimus.
Saavutettava koulutus
Kuva 1 Tavoitteita neuvonnan kehittämiseen, Inge van Oost.
Inge van Oost toi omassa puheenvuorossaan esille huolen siitä, ettei EU:n taloudellinen ohjaus tule riittämään neuvonnalle asetettujen tavoitteiden kattamiseen, vaan lisäksi tarvitaan myös muita keinoja koulukseen. Hän nosti esille tarpeen lisätä koulutusten houkuttelevuutta.
Kuten kaikilla aloilla, myös neuvonnassa elinikäinen oppiminen ylläpitää neuvojien osaamista ja tietotaitoa. Koulutuksia suunniteltaessa on tärkeää huomioida koulutuksen saavutettavuus. Tämän nostivat esille mm. Carola Ketelhodt (Chamber of Agriculture in Schleswig- Holstein, Saksa), Doreen Verbakel (Ministry of Agriculture, Nature And Food Quality, Hollanti) ja Giorgio Trentin (Veneto Region, Italia). Saavutettavuutta katsottiin usealta näkökulmalta. Sen tulisi olla sijainniltaan lähellä, mutta myös osa koulutettavan työtä ja koulutusajat tulisi säilyttää maltillisina, sillä aika on keskeisessä roolissa kouluksiin osallistumisen kannalta.
Kuva 2 Carola Ketelhodtin koonti elinikäisen oppimisen merkityksestä neuvonnalle.
Toisaalta toinen keskeinen asia saavutettavuuden kannalta on vaikuttavuus eli koulutuksen tulee olla teemaltaan ja aihealueeltaan koulutettavan mielestä tärkeä ja liittyä keskeisesti hänen työhönsä. Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnistaa koulutettavan ryhmän taidot ja tietotaso, ja tuottaa niitä tukevaa koulutusta huomioiden samalla erilaiset oppijat. Koulutettavalla tulee myös olla mahdollisuus antaa palautetta koulutuksen järjestäjälle koulutuksen kehittämiseksi ja toisaalta koulutettavat voidaan ottaa jo suunnitteluvaiheessa osaksi tuotantoa kysymällä heidän tarpeitaan.
Neuvonnan rooli
Itävaltalainen Markus Stadler paikallisen maatalousministeriön AKIS koordinaatioryhmästä toi heti päivien aluksi esille näkemyksen neuvonnan roolin muutoksesta. Hänen mukaansa neuvonnan rooli on siirtymässä enemmän mentorointityyppiseksi uusien menetelmien käyttöönottoa tukevaksi toiminnaksi.
Perinteiset pitkäaikaiset neuvontasuhteet nähdään kuitenkin nykyäänkin tarpeellisina. Patrick Pasagang (Boerenbond Projects vzw, Belgia) korosti pitkäaikaisen neuvontasuhteen antavan neuvojalle paremman kokonaiskuvan tilan tilanteesta, lisäävän luottamusta neuvojan ja viljelijän välillä, ja tekevän yhteistyöstä helpompaa. Neuvojan voi olla esimerkiksi helpompi kutsua kehittymishaluisia tiloja mukaan pienryhmiin, kun hän tuntee tilan tarpeet.
Toimivuutta tiedonvaihtoon
Neuvonnan kannalta tärkeää on tiedonsaannin ja sen vaihdon turvaaminen. Tätä työt tekevät mm. eri EU:n rahoittamat yhteistyöhankkeet, jotka kokoavat tietoa eri jäsenmaista ja lähteistä ja koostavat sitä käytettävään muotoon. Natalia Brzezinan mukaan Horizon Europe -projektin alla toimii useita eri teemoihin linkittyneitä ”advisory networkeja” mukaan lukien OrganicAdviceNetwork.
Kuva 4 Malli vertaisoppimisen edistämiseen, Dimitar Vanev
Donald Aquilina (Agrinova Malta Ltd.) nosti keskeiseksi ongelmaksi kuitenkin eri portaiden välillä kommunikaation puutteen. Usein kommunikaatio viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden ja hallinnon välillä on puutteellista eikä tieto kulje. Aquilina kuvasi toimintamallin, jota he olivat lähteneet toteuttamaan. Mallissa tuotiin eri portaiden edustajat yhteen keskustelemaan tarpeista ja tavoitteista sekä järjestettiin vierailuja. Samalla tunnistettiin puutteita taidoissa, koulutustarvetta ym. Lopputulemana tuotettiin neuvojille koulutusohjelma, jonka tavoitteena oli kouluttaa mm. hakemaan, arvioimaan ja jakamaan tietoa.
Neuvonnalla voisi olla nykyistäkin merkittävämpi rooli tiedonvälittäjänä esim. tutkimuksen ja viljelijöiden välillä. Tiedonvaihdon ja -välittämisen kannalta keskeisiä taitoja neuvojille olisivat tekniset taidot, talousosaaminen, pehmeät taidot (soft skills) sekä digitaidot. Tiedonvaihdon välikätenä toimimisen lisäksi neuvojat voisivat Effie Lazaridoun (New Agriculture New Generation (NANG), Kreikka) mukaan kouluttaa viljelijöiden joukosta erikoisosaajia, jotka toimisivat vertaistukena ja ”kouluttajina” viljelijäyhteisössään. Tällöin neuvojat ja erikoisosaajaviljelijät toimisivat yhdessä mentoreina yhteisössään.
Kuva 3 MakeIt Toolkit suunnittelun tueksi, Aine Macken-Walsh.
Myös Dimitar Vanev (Bulgarian National Agriculture Advisory Service (NAAS), Bulgaria) oli viljelijöiden vertaisoppimisen tukemisen kannalla ja ehdotti puolestaan tiloille demovierailuja eli viljelijät (ja neuvojat) tutustuisivat toisten tilojen toimintamalleihin ja -tapoihin.
Yleistaidot, sosiaaliset taidot ja pehmeät taidot nousivat esille monessa vaiheessa päivien aikana. Aine Macken-Walsh mainitsi sosiaalisten taitojen olevan edellytys uuden oppimiselle. Tämä korostuu erityisesti, kun ympäristö digitalisoituu ja uusia teknologioita pitäisi pystyä ottamaan käyttöön. Sosiaaliset taidot ovat osa elinikäistä oppimista, mutta merkittävä haaste on, kuinka tehdä oppiminen mielenkiintoiseksi.
Sovellukset Luomuhankkeessa, ProAgrialla ja Suomessa?
Muissa EU-maissa kamppaillaan hyvin samankaltaisten haasteiden kanssa kuin Suomessa. Viljelijäkunta ikääntyy kaikkialla Euroopassa, mutta jatkajia on entistä vähemmän ja rakennekehitys tuntuu vain kiihtyvän entisestään. On entistä tärkeämpää saada viljelijät toimimaan yhdessä, jakamaan tietoa toisilleen ja olemaan toistensa apuna. Samalla viljelijöiden koulutustaso varsinkin nuoremmassa alkutuottajien sukupolvessa on noussut. Neuvojien rooli on muuttunut ja tulee muuttumaan yhä enemmän mentorimuotoisen neuvonnan suuntaan siten, että neuvoja on kokonaisvaltaisesti tukemassa tilaa sen kehittymistavoitteissa.
Kuva 5 Haasteet-ratkaisut työpajasta
Päivien aikana esille nostetut haasteet neuvonnassa ja tiedonvaihdossa ovat helposti havaittavissa myös Suomessa. Toki neuvontasektorilla on pitkät perinteet Suomessa verrattaessa useisiin EU-maihin, mutta haasteet tiedon kulussa eri portaiden välillä ovat osin puutteellisia. Päivien aikana mm. esitettiin useaan otteeseen huomio tiedon kulun puutteista tutkimuksesta neuvonnalle ja tuottajille. Mikäli tuore tutkimustieto saataisiin paremmin neuvonnan käyttöön, päätyisi se myös nopeammin alkutuotannon sovelluksiksi.
Tieto- ja taitotason edistämiseksi on useassa EU-maassa otettu käyttöön pakollisia koulutuksia viljelijöille ja neuvojille. Pakollisuus, vaikkakin osin valinnaisesti toteutettuna, aiheuttaa usein vastustusta ja heikentää oppimistulosta. Tehokkaampaa kouluttamisen kannalta voisi kuitenkin olla esiin nostettu haaste koulutuksen saavutettavuuden parantamiseksi niin viljelijöiden kuin neuvojien osalta. Pakollisuuden sijaan pyrittäisiin tuottamaan koulutukset niin helposti saavutettavina ja aiheiltaan tärkeinä, että se saisi kohdejoukon aktivoitumaan. Koulutusten suunnittelussa voisi käyttää apuna myös MakeIt Toolkit -tyyppisiä työkaluja. Keskeisenä haasteena erilaisten koulutusten tavoitettavuudessa on kuitenkin havaittu nyky-yhteiskunnan liiallinen viestitulva ja sen aiheuttama viestinnän tavoitettavuus. Tähän haasteeseen ei tässä seminaarissa keskitytty.
Varsinaista luomua -hankkeelle osallistuminen seminaariin toi mukanaan uusia kontakteja EU:n monikansallisten hankkeiden kautta sekä työkaluja hankkeen toiminnan tueksi. Kuten monissa muissa hankkeissa, myös Varsinaista luomua -hankkeessa on ollut toisinaan haasteita tavoitettavuuden kanssa. Keskeistä onkin jatkossa pohtia, missä määrin tavoitettavuuden haasteet johtuvat heikosta saavutettavuudesta (aika, paikka, aihe) ja missä määrin viestinnän epäonnistumisesta. Lisäksi viljelijät pitäisi saada entistä tehokkaammin osaksi koulutusten ja tapahtumien suunnittelua.
RypsiRapsi-hanke järjesti pellonpiennartapahtuman 10.7. Somerolla, jossa teemana oli syysrypsin kylvö suojaviljaan. Tapahtumassa päästiin tutustumaan Kaasen pellolle, jossa oli kylvetty syysrypsiä ja ohraa eri eri kylvötiheyksillä ja vannasväleillä keväällä. Syysrypsin kylvö jo keväällä suojaviljaan on mahdollista, sillä kasvin omat mekanismit estävät syysrypsin siirtymistä kukintaan ennenaikaisesti. Kasvi vaatii vernalisaation eli kylmän ajanjakson, jotta se voi siirtyä suvulliseen kasvun vaiheeseen ja tuottaa kukinnon (1). Varhainen kylvö mahdollistaa kasville voimakkaan juuren kasvattamisen, mikä parantaa sen mahdollisuuksia selviytyä talvesta. Kasvi varastoi juureen vararavinnon, jolla se kasvattaa taas keväällä uuden ruusukkeen. Kasvupiste ei kuitenkaan pääse kasvamaan korkealle maanpinnasta, joten se on suojassa pakkaselta.
Syysrypsi kylvettynä ohran alle suojaviljaan.
Suojaviljaan kylvettäessä on kuitenkin huolehdittava, ettei viljakasvusto pääse lakoontumaan. Lako haittaa syysrypsitaimien kasvua ja voi aiheuttaa aukkoja syysrypsikasvustoon. Kasvunsääteet voivat tulla tarpeeseen. Paras valinta suojaviljaksi olisikin aikainen monitahoinen ohra. Rypsikasvusto viljan alla rajoittaa kuitenkin rikkakasvien torjuntaa. Luomutuotannon näkökulmasta syysrypsikasvuston kylvö suojaviljaan voisi olla edullista, sillä perinteisesti on jo totuttu, että huolellinen ennakoiva mekaaninen rikkatorjunta ja viljakasvuston tuholaisilta suojaava vaikutus voivat parantaa syysrypsin kasvuedellytyksiä luomutuotannossa.
Syysrypsi kuten muidenkin ristikukkaisten kasvien tautitorjunnassa keskeisessä roolissa on soveltuvuus viljelykiertoon. Pahka- ja harmaahomeen sekä möhöjuuren torjunnassa tärkein keino on riittävän pitkä viljelykierto. Yleisesti riittävän pitkänä viljelykiertona pidetään 5 vuotta. Tavanomaisessa tuotannossa haasteena on, että usein rypsi on kierrossa ainoa ei-viljakasvi, jolloin kierrossa vaihtelee 4 vuotta putkeen mahdollisesti kahta viljaa ja viidentenä vuonna rypsi. Luomutuotannossa mukana on usein myös nurmi viherlannoitukseen. Syysrypsi etu onkin, että se soveltuu hyvin myös nurmen kanssa kiertoon. Toki nurmen jälkeen etanapaine voi olla lohkolla suurempi, mutta rautafosfaatin (Sluxx) käyttö etanan torjuntaan on mahdollista myös luomutuotannossa. Syysrypsin kylvö voi onnistua myös puhtaana kasvustona loppukesästä, mutta suojaviljaan kylvö voi tuoda siihen uusia mahdollisuuksia luomussakin.
1) Mäkelä P.S.A, Tuulos A., Turkainen M., Santanen A. & Stoddard F.L. 2011. Revitalizing the winter turnip rape crop in the northern latitudes. Acta Agriculturae Scandinavica, Section B — Soil & Plant Science
