Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuneen Luke:n (Luonnonvarakeskus) erikoiskasvipäivän teemana oli ilmastokestävyys. Päivää vietettiin helteisissä tunnelmissa koeruutujen vierellä Jokioisilla. Päivää johdatti kokenein ottein Marjo Keskitalo, Luke. Aiheet pyörivät voimakkaasti typensitojakasvien ympärille.
Karoliina Rimhanen (Muru-hanke, Luke) muistutti aluksi ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista kasvintuotannon tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksella on arvioitu olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia suomen maatalouteen. Positiivisina voidaan nähdä uudet kasvilajit ja pidempi kasvukausi, kun taas negatiivisista on tunnistettu mm. markkinoiden heilahtelut ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen. Erityisesti yksipuolinen viljely ja maan kasvukunnon heikkeneminen lisäävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ratkaisuiksi Rimhanen ehdotti muutosjoustavuuden lisäämistä ja monipuolisten markkinakanavien turvaamista. Muutosjoustavuudella hän tarkoitti, että pyritään mm. turvaamaan lajiemonipuolisuutta viljelykierrolla ja riviviljelyllä, lisäämään eri toimijoiden välistä vuoropuhelua, tekemään valintoja, jotka edistävät hiilensidontaa, ravinnekiertoja ja maan kasvukuntoa samalla vähentäen panosten aiheuttamia kuluja ja hyödyntäen ekosysteemipalveluja sekä vähentämään riippuvuutta ulkomaisesta valkuaisrehusta lisäämällä kotimaista valkuaiskasvien viljelyalaa. Monipuolisilla markkinakanavilla pyritään turvaamaan panosten (valkuaisrehun, lääkkeiden ym.) saanti. Lisäksi olisi tärkeää turvata ulkomaisen kausityövoiman saanti. Haasteita tulisi Rimhasen mukaan pohtia myös paikallisesti keskustelun ja tiedonjaon keinon, jotta löydettäisiin ratkaisuja.
Ulkomaisen kasviproteiinin merkitys tuli esille myös Sanna Vähämikon (FutureCrops2-hanke, Brahea keskus, TY) puheenvuorossa hänen kertoessaan ruokahuoltopalvelujen näkökulmasta kasviproteiininkäyttöön. Heidän tutkimuksessaan oli selvitetty erikokoisten ruokahuollon palveluntarjoajien tietoisuuttaa ja valintaperusteita kasviproteiinien käytössä. Tutkimus oli toteutettu juuri ennen Ukrainan sodan alkua. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pääosin käytetty kasviproteiini on ulkolista (soijaa, linssiä, papuja) käytettynä yleisimmin vegaanisissa ruoissa. Hankintavalintoihin vaikutti erityisesti tuotteen hinta, mutta myös saatavuus halutussa muodossa. Tärkeitä laatutekijöitä olivat gluteenittomuus ja maitoproteiinittomuus. Palveluntarjoajista n. 60 % kuitenkin arvioi, että saattaisi lisätä kotimaisen kasviproteiinin määrää pienemmän hiilijalanjäljen takia.
Kasvustoja erilaisina seoksina
Kevään ja kesän sääolosuhteet olivat koetelleet Jokioisissa kokeita. Osa kokeista oli saanut vesisateen kylvön jälkeen, mikä oli kuorettanut maan pinnan haitaten kasvien taimettumista. Näin oli käynyt mm. yhdellä Marjo Keskitalon esittelemällä FutureCrops2 -kokeella Elonkierrossa. Kokeessa oli tarkoitus testata härkäpavun mahdollista typpihyötyä seoskasvustossa kumppanikasville. Kokeessa oli härkäpavun kumppaneina kaura, hirssi, kamelina, hamppu, kvinoa, tattari ja sinilupiini. Vuonna 2020 koe oli onnistunut hyvin ja LER-luvulla mitattavaa hyötyä oli saatu monilla yhdistelmistä. Erityisesti oli noussut esille härkäpapu-tattari yhdistelmä. Nyt kasvustot olivat kuitenkin heikot huonon alun takia. Härkäpapu ei vaikuta kasvun haasteidensa osalta parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta seoksiin, koska kummankin seoksen kasvin olisi hyvä olla melko varmoja kasvamaan. Esimerkiksi kaura oli vallannut kasvutilan härkäpavulta.
Pirjo Yli-Hemminki (RhizoPhos, Luke) mukaan ulkomailla on kokeissa havaittu, että seoskasvustoissa erilaisten kasvien erilaiset tuottamat juurieritteet voivat edistää fosforin liukoisuutta maassa ja kasvin fosforin ottoa. Hän tutkiikin tätä nyt Suomen olosuhteissa. Kasvit kokeeseen on valittu siten, että niiden pitäisi tukea toistensa kasvua. Maan reservi fosforivarannot on usein niin suuret, ettei yksittäinen kasvukausi välttämättä muuta sitä merkittävästi. Sen sijaan kasvuston ottaman fosforin eroja seuraamalla voidaan päästä ilmiön jäljille. Maaperästä ja juurista voidaan tutkia juurieritteiden vaikutusta. Tämän tutkimuksen tuloksia jäädään vielä odottamaan.
Moni viljelijä on saanut taistella alus- ja kerääjäkasvien viljelyn onnistumisen kanssa. Kun viimein löydät sopivan menetelmän, osuu kohdalle erityisen epäsuotuisa vuosi ja jälleen kasvusto epäonnistuu. Hannu Känkänen (Ikivihreä, Luke) tunnusti vuosien välillä olevan suurta vaihtelua aluskasvien viljelyn onnistumisessa. Toisaalta, oikein hyvin onnistuessaan, aluskasvi voi kasvaa rehevästi ja haitata esimerkiksi sadonkorjuuta tai taistella pääkasvin kanssa resursseista, kuten vedestä. Sopivan aluskasvi-pääkasvi yhdistelmän valintaan vaikuttaakin moni tekijä, kuten kasvuston pituus ja peittävyys, aluskasvin kylvötiheys ja kylvöajankohta. Aluskasvi voi onnistuessaan kuitenkin vähentää rikkojen kasvua syksyllä sadonkorjuun jälkeen, viedä tilan rikoilta pääkasvin epäonnistuessa, sitoa typpeä viimeistään seuraavan satokasvin käyttöön, kuivattaa peltoa märkänä syksynä ja monipuolistaa maan mikrobistoa. Hyödyt voivat siis olla todellisia.
Kiinnostavia uutisia kuultiin myös toiselta Kirsi Raiskion (Luke) ja Marjo Keskitalon esittelemältä FutureCrops2 -kokeelta. Kokeessa oli testissä tattarin kaverina kuusi erilaista palkokasvia, linssi, herne, soija, sinilupiini, kikherne ja härkäpapu. Tattaria pidetään varsin vaatimattomana kasvina ja se kasvoikin hyvin palkokasvien kanssa seoksina. Kiinnostavaa oli, että vuonna 2021 oli onnistuttu saamaan uutena kasvina linssistä satoa. Tänä vuonna uutena kasvina mukaan oli otettu kikherne, joka ainakin vielä vaikutti viihtyvän hyvin kokeella. Nähtäväksi jää, ehtiikö se valmistua ajoissa. Voisivatko linssi ja kikherne paremmin kuivuutta sietävinä kasveina olla tulevaisuuden viljelykasveja myös Suomessa?
Uusia sovellutuksia kasvintuotantoon
BioColour -hankkeen tavoitteena on tutkia luonnonkasvien soveltuvuutta teollisen mittakaavan tekstiilien värjäykseen. Marjo Keskitalon mukaan ajatuksena on, että pystyttäisiin tuottamaan vähemmän haitallisia ja ekologisempia tekstiilivärejä esimerkiksi kasvintuotannon oheistuotteena. Värikasveja voisi kerätä esimerkiksi satokasvin kasvitähteistä tai pahasti rikkojen valtaamilta lohkoilta, jolloin saataisiin taloudellista hyötyä myös pääsadon epäonnistuessa. Testissä ovat mm. siankärsämö, nokkonen, keltamatara, mesiangervo ja ahdekaunokki. Aiemmissa kokeissa on testattu mm. värimorsinkoa, pietaryrttiä ja kultapiiskua. Värjäykseen tarvittava kasvimassa on kuitenkin valtava sillä kasviainesta tarvitaan 1:1 kuiva-ainekiloa tekstiilikiloa kohden.
Toinen kiinnostava tulevaisuuden sovellutus maatalouteen voisi olla nurmirehun hyödyntäminen yksimahaisten valkuaisrehuna. Marketta Rinne (Nurmiproteiini, Luke) kertoi prosessista, jossa nurmirehusta erotetaan neste- ja kuivajae. Nesteeseen jää suuri osa rehun valkuaisesta, kun taas yksimahaisille vaikeasti sulatettava kuitu jää kuivajakeeseen. Nestettä vois olla mahdollista käyttää esim. sikojen valkuaisrehuna liemiruokinnassa. Kuivajae voitaisiin sen sijaan käyttää esimerkiksi biokaasuvoimalan lisäsyötteenä tai rehuksi vähäenergisellä ruokavaliolla oleville lehmille. Prosessiin soveltuu myös säilörehu, jolloin nesteen puristusta voidaan tehdä vuoden ympäri tarpeen mukaan. Kuiva-ainepitoisuuden osalta prosessi voi olla herkkä käytettävästä laitteesta riippuen siten, että sopiva kuiva-ainepitoisuus löytyy todennäköisesti 25-30 % väliltä. Samalla usein viljapainotteinen sikatila voisi saada myös ruokinnallisesta näkökulmasta hyötyä maan rakennetta ja kasvukuntoa edistävistä nurmista.
Voisiko kotimaisen valkuaisrehun tuotannon lisääminen olla mahdollista ja helpompaa tulevaisuudessa?
