Avainsana-arkisto: monimuotoisuus

Ajankohtaisia nostoja marraskuulta

Marraskuu oli täynnä erilaisia koulutus- ja tiedonvaihtotapahtumia. Hankehenkilöstöämme oli mukana mm. Kasvintuotannon ajankohtaispäivillä sekä ympäristötiedon vaihtopäivillä. Tässä joitain nostoja kyseisitä tapahtumista.

Kasvintuotannon ajankohtaispäivät 11.-12.11.2024

Maatalousluonnon monimuotoisuus 

Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta, Syke, kertoi luonnon monimuotoisuuden tilasta Suomessa. Esitelmän aikana kävi Toivonen toi esille, että erityisesti kulttuuriympäristöt ja perinnebiotoopit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Kulttuuriympäristöissä on suhteessa eniten uhanalaisia lajeja ja kulttuuriympäristöistä kuivat niityt on uhanalaisin luontotyyppi. Kasveista erityisesti putkilokasvit ja hyönteiset korostuvat uhanalaisten listalla. Perinnebiotooppien osalta kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat vähintään uhanalaisia. Syynä pidetään yleisesti perinteisen karjatalouden katoamista ja avoimien maisemien umpeen kasvua. 

Maatalousluonnon pesimälintujen osalta on seurattu 13 lajia ja määrät ovat selvästi laskeneet 40 vuoden aikana. Erityisesti vähenemistä on havaittu avomaiden lajeissa, kuten pääskyt, peltosirkut, kuovi ja kiuru. Syynä tähän arvellaan olevan pientareiden ja avo-ojien väheneminen lohkoja yhdisteltäessä suuremmiksi, pensaiden poisto sekä yksipuolinen viljan viljely. Lievää taantumista on ollut havaittavissa myös päiväperhosissa. Aiemmin kanoissa on havaittu säännöllisesti huippuvuosia, mutta nyt nämä huippuvuodet ovat kadonneet. Jotkin perhoslajit ovat kuitenkin yleistyneet, kuten karttaperhonen ja keisarinviitta. 

Myös rikkakasvien biomassa on romahtanut 1960-luvun määristä, mutta noussut taas hiukan 1990-luvulla. Erityisesti tämä näkyy luomutuotannon mukaan tulona, jota alettiin seurata 1990-luvulla EU:hun liittymisen myötä. Luomutuotannossa rikkakasvien biomassan määrä on selvästi tavanomaista suurempi Yleisesti korkein lajimonimuotoisuus on havaittu viljelemättömillä alueilla (sis. 8 vuotta tai vanhemmat kesannot, pientareet ja niityt/luonnonlaitumet). Viljelykasveista korkein lajimonimuotoisuus on öljy- ja palkokasvikasvustoilla.

Turvepelloista Toivonen kertoi turvepeltojen vettämisen tai viljelyn luonnonhoitopeltoina edistävän parhaiten kyseisten alueiden lajimonimuotoisuutta. Mikäli turvepelto sijaitsee metsäisillä alueilla, turvepeltojen metsittäminen heikentää lajimonimuotoisuutta. 

Perinteiset maatalouden tuotannon menetelmät, kuten laidunnus ja monimuotoinen viljelykierto, vuosikymmenien takaa vaikuttaisivat pitävän yllä runsasta lajimonimuotoisuutta maatalousympäristössä.

Palkokasvien hyödyt viljelykierrossa ja ilmastovaikutukset 

Asko Simojoki Helsingin yliopistolta muistutti palkokasvien viljelyn hyödyistä viljelykierrossa sekä kertoi Leg4Life hankkeen alustavia tuloksia. Palkokasvien viljelyn hyödyt jakautuvat niin tilalle kuin koko sektorille ja jopa kansallisesti. Viljelyn lisääminen vähentää tuontivalkuaisen tarvetta, pienentää hiilijalanjälkeä, parantaa omavaraisuusastetta. Tilalla palkokasvien viljely vähentää typpilannoituksen tarvetta, muuttaa fosforia maassa kasveille käyttökelpoisempaan muotoon, parantaa maan rakennetta ja pienentää viljojen tautipainetta viljelykierrossa. Samalla typpitase nousee, kun härkäpapu sitoo typpeä noin 62 kg(N)/ha/v ja herne noin 40 kg(N)/ha/v 1000 kg siemensatoa kohti.

Kasvihuonekaasupäästöjä mitattaessa keskeisessä roolissa typensitojakasvien osata ovat typpioksiduulipäästöt (N2O). Palkokasvien typensidonnan ja typenoton myötä typpeä päätyy maahan liukoiseen muotoon myös muille kasveille käytettäväksi. Denitrifikaatio, jossa nitraatista (NO3) muodostuu typpioksiduulia (N2O) ja typpikaasua (N2), on merkittävin typpioksiduulipäästöjen aiheuttaja maassa. Merkittävien päästöjen muodostuminen vaatii märät olosuhteet ja liukoisen typen kertyminen maahan. Palkokasvien esikasviarvo hiilensidonnan näkökulmasta saattaa kuitenkin olla merkittävämpi hyöty kuin niiden viljelyn lisäämä typpioksiduulipäästö (N2O).

Leg4Life hankkeen kokeissa verrattiin mm. härkäpapua, hernettä ja kauraa. Härkäpavulla mitattiin yli 200 kg N/ha määriä maanpäällisessä kasvustossa, josta suurin osa oli sitoutunut siemeniin. Kun härkäpavun sato onnistui, N2O päästö/tuotettu valkuaissato (kg) oli härkäpavulla selvästi matalampi kuin viljoilla (kaura). Toisaalta härkäpapusadon epäonnistuessa tilanne oli päinvastainen. Merkitsevää N2O-emissiota lisäystä ei palkokasvien kuitenkaan havaittu aiheuttavan verrattaessa kauraan.

Palkokasvien tuotantoa olisi mahdollista kasvattaa Suomessa moninkertaiseksi viljelykierron vaatimukset huomioidenkin. Tuotannon haasteet ovat kuitenkin rajoittaneet viljelyintoa. Haasteina nähdään mm. rikkakasvit, joita hitaasti kasvuun lähtevät palkokasvit heikosti varjostavat alkukasvukaudesta. Myös kasvinsuojeluaineiden valikoima on suppea. Palkokasvit sietävät myös kuivuutta verrattain heikosti, erityisesti härkäpapu. Jalostuksessa olisikin vielä paljon tekemistä ja uusien viljelymenetelmien käyttöönotto voi olla välttämätöntä. Palkokasveilla olisi kuitenkin paljon annettavaa ja esim. palkokasvien lisäämisen rehuihin on havaittu lisäävän rehun maittavuutta ja siten maitotuotosta kuitenkaan juurikaan vaikuttamatta lehmien metaanipäästöihin. 

Boreal, Hanna Haikka – Kauran haasteita ratkomassa 

Hanna Haikka Borealilta nosti esille uusia kiristyviä kauran nikkeliraja-arvoja sekä DON:en haasteita. Multa- ja savimailla riski nikkelin liukoisuuden kasvuun ja kasveihin kertymiseen nousee, jos pH < 6. Kaurassa pitoisuudet pääsevät muita viljoja herkemmin nousemaa, koska se kestää/sietää nikkeliä muita viljoja enemmän. Kauralla nikkelin raja-arvo tulee näillä näkymin laskemaan nykyisestä 7,5 mg/kg tasolle 5 mg/kg vuonna 2026. Suurta vaikutusta tällä ei kuitenkaan odoteta olevan, sillä kauralla ei ole Suomessa mitattu raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia.

Luomunkin näkökulmasta kiinnostavaa DON:eihin liittyen oli tieto Borealin havainnoista lajikkeiden välillä. Fusariumia paremmin kestäviä lajikkeita Borealin valikoimassa ovat Meeri, Niklas, Inka ja Perttu. Näillä on havaittu mittauksissa ja viljelijöiden kertoman mukaan matalampia DON-pitoisuuksia. Laskeneet DON:en raja-arvot ovat puhuttaneet runsaasti tänä syksynä. Riskin pienentämisessä viljelykierto ja maan hyvä kasvukunto ovat avainasemassa. Viljelykierrolla voidaan vähentää riskiä, että tauti tarttuu jääntiviljasta seuraavaan viljakasvustoon. Hyvä maan kasvukunto puolestaan takaa tasaisen idännän ja lyhyemmän kukinnan, jolloin riski DON-toksiinien kertymiseen siemeniin on pienempi. Kukinta on herkin hetki kasvun aikana Fusarium-sienten eli punahomeen tarttumiselle kasviin. 

Myös härkäpapurintamalta Borealilla oli uutisia. Härkäpavusta heiltä on tulossa uusi lajike Alviira, joka on Vireen tapaan haitta-aineeton, mutta isosiemenisempi. Ulkolaisista lajikkeista härkäpavulle on tullut Futura, joka on satoisampi kuin Tiffany ja pienempi lakoprosentiltaan (Futura 20 %, Tiffany 40 %). Kasvuaika Futuralla on suunnilleen sama kuin Tiffanylla. 

Ympäristötiedon vaihtopäivät 13.-14.11.2024

Ympäristötiedon vaihtopäivillä aiheen ympärillä toimivat hankkeet ja sidosryhmät pääsivät keskustelemaan ajankohtaisista ympäristöaiheista ja jakamaan erikoisosaamistaan. Varsinaista luomua -hanke oli matkassa posterilla syysrypsin perustamismenetelmistä. Osallistuimme myös maan kasvukunnon ja tulevaisuuden viljelyä kehittäviin työpajoihin.

Posteri syysrypsin perustamismenetelmistä

Päivien aikana oli myös esitelmiä. Tuuli Orasmaa, Maa- ja metsätalousministeriöstä, oli kertomassa uutisia ennallistamisasetuksesta. Ennallistamisasetuksen tavoitteita ovat luontotyyppien ja lajien tilan parantaminen, elinympäristön tilan parantaminen ja kaikkien ennallistamisen tarpeessa olevat alojen ennallistaminen. Ennallistamista tehdään muun muassa palauttamalla aloja luonnontilaan, kuten ojitettujen soiden vettämistä ja vesistöjen tilan parantamista. Osa ennallistettavista aloista voidaan mahdollisesti kattaa toimenpiteillä, kuten luomuviljely ja suojakaistat, ilman, että maataloustoimintaa tarvitsee lopettaa. Vuoteen 2030 mennessä väh. 30% turvepeltojen pinta-alasta ennallistetaan ja väh. ¼ vettämällä. Vuoteen 2050 mennessä väh. 50% ennallistaa, joista 1/3 vetettämällä. Myös entisiä turvetuotantoaloja voidaan ennallistaa osana näitä. Turvealojen vettäminen tulee kuitenkin olemaan viljeijöille vapaaehtoista.

Ennallistamisen ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteita tullaan mahdollisesti seuraamaan erilaisin mittarein, kuten niittyperhosindeksi, maaperän hiili kivennäispelloissa, maisemapiirteiden osuus maatalousmaassa ja peltolintuindeksi. Osa näistä on valinnaisia. Lisäksi tullaan seuraamaan palauttamisen tilannetta ja jatkossakin vähentämään ravinnekuormituksia. Maksaja kaikille näille toimenpiteille on kuitenkin edelleen työn alla ja tavoitteiden saavuttaminen tuleekin vaatimaan laajaa sidosryhmätyötä.

Tutkimuspäivä: Peltoviljelyn monipuolistaminen on ilmastotyötä – 18.8.2022 Jokioisilla

Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuneen Luke:n (Luonnonvarakeskus) erikoiskasvipäivän teemana oli ilmastokestävyys. Päivää vietettiin helteisissä tunnelmissa koeruutujen vierellä Jokioisilla. Päivää johdatti kokenein ottein Marjo Keskitalo, Luke. Aiheet pyörivät voimakkaasti typensitojakasvien ympärille.

Karoliina Rimhanen (Muru-hanke, Luke) muistutti aluksi ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista kasvintuotannon tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksella on arvioitu olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia suomen maatalouteen. Positiivisina voidaan nähdä uudet kasvilajit ja pidempi kasvukausi, kun taas negatiivisista on tunnistettu mm. markkinoiden heilahtelut ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen. Erityisesti yksipuolinen viljely ja maan kasvukunnon heikkeneminen lisäävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ratkaisuiksi Rimhanen ehdotti muutosjoustavuuden lisäämistä ja monipuolisten markkinakanavien turvaamista. Muutosjoustavuudella hän tarkoitti, että pyritään mm. turvaamaan lajiemonipuolisuutta viljelykierrolla ja riviviljelyllä, lisäämään eri toimijoiden välistä vuoropuhelua, tekemään valintoja, jotka edistävät hiilensidontaa, ravinnekiertoja ja maan kasvukuntoa samalla vähentäen panosten aiheuttamia kuluja ja hyödyntäen ekosysteemipalveluja sekä vähentämään riippuvuutta ulkomaisesta valkuaisrehusta lisäämällä kotimaista valkuaiskasvien viljelyalaa. Monipuolisilla markkinakanavilla pyritään turvaamaan panosten (valkuaisrehun, lääkkeiden ym.) saanti. Lisäksi olisi tärkeää turvata ulkomaisen kausityövoiman saanti. Haasteita tulisi Rimhasen mukaan pohtia myös paikallisesti keskustelun ja tiedonjaon keinon, jotta löydettäisiin ratkaisuja.

Marjo Keskitalo ja Karoliina Rimhanen keskustelemassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Ulkomaisen kasviproteiinin merkitys tuli esille myös Sanna Vähämikon (FutureCrops2-hanke, Brahea keskus, TY) puheenvuorossa hänen kertoessaan ruokahuoltopalvelujen näkökulmasta kasviproteiininkäyttöön. Heidän tutkimuksessaan oli selvitetty erikokoisten ruokahuollon palveluntarjoajien tietoisuuttaa ja valintaperusteita kasviproteiinien käytössä. Tutkimus oli toteutettu juuri ennen Ukrainan sodan alkua. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pääosin käytetty kasviproteiini on ulkolista (soijaa, linssiä, papuja) käytettynä yleisimmin vegaanisissa ruoissa. Hankintavalintoihin vaikutti erityisesti tuotteen hinta, mutta myös saatavuus halutussa muodossa. Tärkeitä laatutekijöitä olivat gluteenittomuus ja maitoproteiinittomuus. Palveluntarjoajista n. 60 % kuitenkin arvioi, että saattaisi lisätä kotimaisen kasviproteiinin määrää pienemmän hiilijalanjäljen takia.

Kasvustoja erilaisina seoksina

Kevään ja kesän sääolosuhteet olivat koetelleet Jokioisissa kokeita. Osa kokeista oli saanut vesisateen kylvön jälkeen, mikä oli kuorettanut maan pinnan haitaten kasvien taimettumista. Näin oli käynyt mm. yhdellä Marjo Keskitalon esittelemällä FutureCrops2 -kokeella Elonkierrossa. Kokeessa oli tarkoitus testata härkäpavun mahdollista typpihyötyä seoskasvustossa kumppanikasville. Kokeessa oli härkäpavun kumppaneina kaura, hirssi, kamelina, hamppu, kvinoa, tattari ja sinilupiini. Vuonna 2020 koe oli onnistunut hyvin ja LER-luvulla mitattavaa hyötyä oli saatu monilla yhdistelmistä. Erityisesti oli noussut esille härkäpapu-tattari yhdistelmä. Nyt kasvustot olivat kuitenkin heikot huonon alun takia. Härkäpapu ei vaikuta kasvun haasteidensa osalta parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta seoksiin, koska kummankin seoksen kasvin olisi hyvä olla melko varmoja kasvamaan. Esimerkiksi kaura oli vallannut kasvutilan härkäpavulta.

Pirjo Yli-Hemminki (RhizoPhos, Luke) mukaan ulkomailla on kokeissa havaittu, että seoskasvustoissa erilaisten kasvien erilaiset tuottamat juurieritteet voivat edistää fosforin liukoisuutta maassa ja kasvin fosforin ottoa. Hän tutkiikin tätä nyt Suomen olosuhteissa. Kasvit kokeeseen on valittu siten, että niiden pitäisi tukea toistensa kasvua. Maan reservi fosforivarannot on usein niin suuret, ettei yksittäinen kasvukausi välttämättä muuta sitä merkittävästi. Sen sijaan kasvuston ottaman fosforin eroja seuraamalla voidaan päästä ilmiön jäljille. Maaperästä ja juurista voidaan tutkia juurieritteiden vaikutusta. Tämän tutkimuksen tuloksia jäädään vielä odottamaan.

Moni viljelijä on saanut taistella alus- ja kerääjäkasvien viljelyn onnistumisen kanssa. Kun viimein löydät sopivan menetelmän, osuu kohdalle erityisen epäsuotuisa vuosi ja jälleen kasvusto epäonnistuu. Hannu Känkänen (Ikivihreä, Luke) tunnusti vuosien välillä olevan suurta vaihtelua aluskasvien viljelyn onnistumisessa. Toisaalta, oikein hyvin onnistuessaan, aluskasvi voi kasvaa rehevästi ja haitata esimerkiksi sadonkorjuuta tai taistella pääkasvin kanssa resursseista, kuten vedestä. Sopivan aluskasvi-pääkasvi yhdistelmän valintaan vaikuttaakin moni tekijä, kuten kasvuston pituus ja peittävyys, aluskasvin kylvötiheys ja kylvöajankohta. Aluskasvi voi onnistuessaan kuitenkin vähentää rikkojen kasvua syksyllä sadonkorjuun jälkeen, viedä tilan rikoilta pääkasvin epäonnistuessa, sitoa typpeä viimeistään seuraavan satokasvin käyttöön, kuivattaa peltoa märkänä syksynä ja monipuolistaa maan mikrobistoa. Hyödyt voivat siis olla todellisia.

Kiinnostavia uutisia kuultiin myös toiselta Kirsi Raiskion (Luke) ja Marjo Keskitalon esittelemältä FutureCrops2 -kokeelta. Kokeessa oli testissä tattarin kaverina kuusi erilaista palkokasvia, linssi, herne, soija, sinilupiini, kikherne ja härkäpapu. Tattaria pidetään varsin vaatimattomana kasvina ja se kasvoikin hyvin palkokasvien kanssa seoksina. Kiinnostavaa oli, että vuonna 2021 oli onnistuttu saamaan uutena kasvina linssistä satoa. Tänä vuonna uutena kasvina mukaan oli otettu kikherne, joka ainakin vielä vaikutti viihtyvän hyvin kokeella. Nähtäväksi jää, ehtiikö se valmistua ajoissa. Voisivatko linssi ja kikherne paremmin kuivuutta sietävinä kasveina olla tulevaisuuden viljelykasveja myös Suomessa?

Uusia sovellutuksia kasvintuotantoon

Käytetty kasvi, tekstiili ja mahdollinen purete vaikuttavat lopulliseen värjäystulokseen. Purete edistää värin tarttumista tekstiiliin.

BioColour -hankkeen tavoitteena on tutkia luonnonkasvien soveltuvuutta teollisen mittakaavan tekstiilien värjäykseen. Marjo Keskitalon mukaan ajatuksena on, että pystyttäisiin tuottamaan vähemmän haitallisia ja ekologisempia tekstiilivärejä esimerkiksi kasvintuotannon oheistuotteena. Värikasveja voisi kerätä esimerkiksi satokasvin kasvitähteistä tai pahasti rikkojen valtaamilta lohkoilta, jolloin saataisiin taloudellista hyötyä myös pääsadon epäonnistuessa. Testissä ovat mm. siankärsämö, nokkonen, keltamatara, mesiangervo ja ahdekaunokki. Aiemmissa kokeissa on testattu mm. värimorsinkoa, pietaryrttiä ja kultapiiskua. Värjäykseen tarvittava kasvimassa on kuitenkin valtava sillä kasviainesta tarvitaan 1:1 kuiva-ainekiloa tekstiilikiloa kohden.

Toinen kiinnostava tulevaisuuden sovellutus maatalouteen voisi olla nurmirehun hyödyntäminen yksimahaisten valkuaisrehuna. Marketta Rinne (Nurmiproteiini, Luke) kertoi prosessista, jossa nurmirehusta erotetaan neste- ja kuivajae. Nesteeseen jää suuri osa rehun valkuaisesta, kun taas yksimahaisille vaikeasti sulatettava kuitu jää kuivajakeeseen. Nestettä vois olla mahdollista käyttää esim. sikojen valkuaisrehuna liemiruokinnassa. Kuivajae voitaisiin sen sijaan käyttää esimerkiksi biokaasuvoimalan lisäsyötteenä tai rehuksi vähäenergisellä ruokavaliolla oleville lehmille. Prosessiin soveltuu myös säilörehu, jolloin nesteen puristusta voidaan tehdä vuoden ympäri tarpeen mukaan. Kuiva-ainepitoisuuden osalta prosessi voi olla herkkä käytettävästä laitteesta riippuen siten, että sopiva kuiva-ainepitoisuus löytyy todennäköisesti 25-30 % väliltä. Samalla usein viljapainotteinen sikatila voisi saada myös ruokinnallisesta näkökulmasta hyötyä maan rakennetta ja kasvukuntoa edistävistä nurmista.

Voisiko kotimaisen valkuaisrehun tuotannon lisääminen olla mahdollista ja helpompaa tulevaisuudessa?

Luomussa uudistavan viljelyn periaatteita

”Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien viljelymenetelmin on säilytettävä maaperän orgaanista ainesta, lisättävä sen kestävyyttä ja monimuotoisuutta
sekä estettävä tiivistymistä ja eroosiota.” (Evira 2018)

Tämä tavoite on hyvin lähellä uudistavan viljelyn periaatetta, jossa myös on tavoitteena ylläpitää maan kasvukuntoa erilaisin keinoin, mutta myös pyrkiä parantamaan sitä. Vielä silloisen Eviran (2018) Luonnonmukainen tuotanto 1 – Yleiset ja kasvintuotannon ehdot -oppaassa luetellaan luomutuotannon menetelmiksi maan kasvukunnon ylläpidossa monivuotiset palkokasveja sisältävät viljelykierrot sekä luonnonmukainen lannoittaminen. Nämä ovat osa uudistavan viljelyn menetelmiä, mutta lisäksi löytyy pitkä lista muitakin keinoja maan kasvukunnon edistämiseen. Aihetta tutkii tällä hetkellä ainakin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Luonnonvarakeskuksen hanke Luomu 2.0 – Tutkittua tietoa ja käytännön malleja regeneratiivisen luomuviljelyn kehittämisen tueksi.

Perustana maan rakenteesta ja vesitaloudesta huolehtiminen

Ilmasto muuttuu ja sen seurauksena mm. maan vesitalouden hallinta, maan rakenteesta huolehtiminen, orgaanisen aineksen lisääminen maahan, monimuotoinen viljelykierto ja ravinteiden kierrätys lisäävät viljelyvarmuutta vaihtelevissa olosuhteissa, pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta sekä voivat edesauttaa hiilen sitoutumista ja olla pidemmällä aikavälillä jopa taloudellisesti kannattavaa.

Hyvä rakenteinen ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävä maa muistuttaa pesusientä, josta riittää vettä pitkään kuivaan aikaan ja joka imee vettä sateella.

Pellon kunnosta huolehtimisessa ja talon rakentamisessa on paljon yhteistä. Jokainen tietää, että kellari tulvii, jos pihamaan ja perustusten vesienhallinnasta ei ole huolehdittu. Talon perustuksiin on tehtävä läpiviennit, jotta taloon saadaan juomavettä, likavedet saadaan ulos ja sähköä sisään. Samoin voi vielä pitkienkin aikojen jälkeen havaita jäljet, jotka jäävät, jos märkään betoniin painaa kädenjäljen. Näin myös vesi seisoo pellolla ja kulkee pintavaluntana, kasvit kärsivät kuivuudesta ja märkyydestä, jos maan rakenne ja vesitalous eivät ole kunnossa. Juurten ja lierojen luomat reiät toimivat läpivienteinä maaperässä, mutta märällä pellolla koneilla liikkumisesta seuraava tiivistyminen voi näkyä vuosienkin jälkeen ja estää jopa juuria tunkeutumasta maan läpi.

Kun pellon rakenne on päässyt pitkäaikaisella yksipuolisella viljakierrolla ja tiivistymien syntyyn johtaneilla viljelytoimilla huonoon kuntoon, voi sen kunnon parantaminen olla pitkäkin prosessi, joka kuitenkin onnistuessaan tuottaa hedelmää. Se voi vaatia alussa investointeja ojituksen kunnostamiseen ja investointina voidaan pitää myös heikompituottoisia kasvivalintoja viljelykiertoon, joilla kuitenkin voi olla oikein toimittuna rakennetta ja kasvukuntoa parantava vaikutus. Luomussa kierrossa mukana oleva nurmi hoitaa peltoa, mutta viljelytoimien ajoittamiseen täytyy tästä huolimatta kiinnittää huomiota tiivistymien välttämiseksi. Runsas ajaminen pellolla raskailla koneilla lisää aina riskiä maan tiivistymiselle, mikä korostuu luomussa mm. mekaanisen kasvinsuojelun tarpeena, nurmien uudistamisessa sekä lannoituksessa, jossa erilaiset lannat ovat viherlannoituksen rinnalla tärkeässä osassa.

Viljelykierrosta tukea ympäristön monimuotoisuuteen

Luomutiloille arkinen osa viljelykiertoa oleva nurmi on monelle perinteiselle kasvintuotantotilalle punainen vaate, jota ei pidetä vaihtoehtona kierrossa siitä huolimatta, että se mm. sitoo typpeä maahan seuraavalle kasville valittaessa seokseen typensitojakasveja. Typpeä voidaan sitoa maahan myös valitsemalla viljelykiertoon esimerkiksi hernettä tai härkäpapua. Yhdistettäessä nurmen kanssa jankkurointi oikea-aikaisesti voidaan tiivistymiä läpäistä syvemmältäkin maasta tehtäessä juurille kulkureittejä tiivistymien ohi.

Nurmien tiheät ja hienot juuristot parantavat muokkauskerroksessa maan rakennetta ja syväjuuriset lajit seoksessa auttavat ravinteiden ja veden otossa myös syvemmältä maasta samalla, kun ne varastoivat hiiltä syvemmälle maahan pysyvämpään muotoon. Hyvärakenteisessa maassa kuivaan aikaan veden kapilaarinen nousu tarjoaa vettä kasveille huonorakenteista maata pidempään ja toisaalta vesi pääsee virtaamaan maan läpi helpommin. Kasvit ottavat vettä maasta ja haihduttavat sitä myös osaltaan kuivaten maata sekä ehkäisevät ravinteiden valumista vesistöihin ottaen tehokkaasti ravinteita ja vähentäessään eroosiota ja siten pintavalunnan mukana kulkeutuvien ravinteiden määrää. Nurmesta jää myös runsaasti orgaanista ainesta maahan pidättämään vettä sekä ravinnoksi mikrobeille, jotka sitovat hiiltä pitkäaikaisiin muotoihin.

Monipuolisella viljelykierrolla on myös muita positiivisia vaikutuksia kuin vain maan kasvukunnon ylläpitäminen. Se tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoten erilaisille hyönteis-, lintu- ja eläinlajeille elinympäristöjä. Valitsemalla kiertoon mettä tuottavia kukkivia kasveja voidaan tukea pölyttäjäkantoja. Luomusta pölyttäjille tekee otollisen myös, ettei pölyttäjien vahingoittamisesta tarvitse olla huolissaan, kun kasvinsuojeluaineiden käytön sijaan kasvinsuojelu tapahtuu mekaanisesti ja viljelykierrolla. Toisaalta tästä syystä joidenkin erikoiskasvien kuten rypsi/rapsin viljely voi myös olla vaikeaa tuhohyönteisten torjunnan haasteellisuuden vuoksi.

Viljelykierrolla voidaan siis myös hallita rikkapainetta. Tässäkin auttaa jälleen huolella perustettu ja säännöllisesti niitetty nurmi. Samoin monimuotoinen viljelykierto ja orgaanisen aineksen määrän lisäys maassa lisää maan mikrobiologista aktiivisuutta, vähentää tautipainetta ja parhaimmillaan myös tuhohyönteisten määrää tukien luontaisten vihollisten kantojen säilymistä. Kierrossa on kuitenkin aina huomioitava myös erikoiskasvien kuten rypsin/rapsin ja härkäpavun itselleen asettamat vaatimukset viljelyvälin pituudelle tautipaineen minimoimiseksi.

Maan kasvukunnon ylläpitäminen ja edistäminen

Kun maan kasvukunto on saatu kohentumaan, on edelleen tärkeää huolehtia sen ylläpidosta ja pyrkiä jopa entisestään parantamaan sitä. Tätä voidaan edesauttaa säilyttämällä monipuolinen viljelykierto. Kuten jo todettiin, monipuolinen viljelykierto ja sen mahdollistama runsas lajisto vähentävät tauti-, tuholais- ja rikkapainetta sekä vähentävät lannoitustarvetta. Ääriolosuhteiden aiheuttamat vahingot jäävät myös todennäköisesti vähäisemmiksi ja toiminta voi olla kannattavampaa.

Toinen maan kasvukuntoa edistä keino on orgaanisen aineksen lisääminen peltoon lannan, maanparannusaineiden tai biohiilen muodossa. Pidempiaikaisten vaikutusten saaminen voi vaatia toistuvia lisäyksiä. Myös maan ravinnetasapainosta on tärkeää huolehtia. Lanta tuo peltoon ravinteita samalla lisäten orgaanisen aineksen määrää. Tässä auttavat myös mm. kerääjäkasvit, jotka symbioosissa Rhizobium-bakteerien kanssa sitovat typpeä maahan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kun kerääjäkasvin annetaan säilyä talven yli muokkaamatta peltoa, sitoo se myös hiiltä, ravinteita ja maata vielä satokasvin korjuun jälkeen. Ympärivuotinen kasvipeitteisyys hyödyntämällä monivuotisia ja syyskylvöisiä kasveja mm. vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota, tasaa työhuippuja sekä lisää hiilensidontaa ja tehostaa maan kuivumista keväällä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tulisi kiinnittää huomiota toimien oikea-aikaisuuteen. Hyvääkin tarkoittavat toimet voivat tiivistää maata ja pilata maan rakennetta, jos raskaalla kalustolla mennään liian märälle pellolle. Riski on suuri erityisesti keväisin ja tällöin tulisi malttaa kunnes pelto kantaa koneen, jos suinkin mahdollista. Myös rengaspaineisiin ja työleveyksiin sekä ajokertojen määrään on hyvä kiinnittää huomiota. Luomutuotannossa mm. rikkatorjunta vaatii monesti useita ajokertoja keväällä, mikä lisää maan tiivistymisen riskiä. Kevättöiden määrään ja rikkatorjunnan tarpeeseen voi pyrkiä vaikuttamaan valitsemalla viljelykiertoon mm. syyskylvöisiä kasveja ja jo useasti mainittuja nurmia tai muita monivuotisia kasveja.

Lopputulos onkin kokonaisuus erilaisia toimia ja valintoja, joita yhdistelemällä tilan tuotantosuunta ja tavoitteet huomioiden huolehditaan maan kasvukunnosta, ylläpidetään ja parannetaan sitä, jaetaan työtaakkaa pidemmälle aikavälille, saadaan lisää viljelyvarmuutta sekä pidemmällä aikavälillä jopa taloudellista hyötyä. Toimia voi valita tilan ja markkinoiden taloustilanteeseen sopivasti. Uudistavasta viljelystä tietoa on kerätty muun muassa e-opistoon sekä Carbon actionin sivuille. Omien lohkojen tilaa voi selvittää kävelemällä lohkolla erilaisissa olosuhteissa ja tekemällä havaintoja, käyttämällä apuna esim. OSMO-hankkeessa tuotettua MARA-korttia, viljavuusanalyyseillä eri maan syvyyksistä ja lohkon kohdista, NIR-analyysillä, peltoskannauksella, ilmakuvilla sekä seuraamalla lohkon satotasoja eri puolilla peltoa.

Luomupäivien etäkuulumisia 11.-12.11.2021

Ajankohtaisiin aiheisiin keskittyneet luomupäivät pohjusti luomun maatalouspoliittisia aiheita sekä ympäristöteemoja. Puhujina nähtiin monenlaisia asiantuntijoita tutkijoista kuin viljelijöistäkin. Ensimmäinen puheenvuoro annettiin kuitenkin IFOAM Organics Europen puheenjohtajalle Eduardo Cuocolle, jonka esityksessä pääpaino oli luomutuotantoalan kasvattamisessa. Suomi on kokoonsa nähden EU:n suurimpien luomutuottajien joukossa, vaikka kattaakin vain 2 % Euroopan luomuviljelyalasta. EU:n tämän hetken tavoite on nostaa kansalliset luomualat 25 % vuoteen 2030 mennessä, mikä ei tule olemaan liian helppoa, mutta Cuoco uskoi vakaasti tämän onnistuvan. Hän näki markkinoiden ohjauksen tärkeänä keinona ja ehdotti mm. julkisen puolen elintarvikehankintoihin luomutuotteiden osuutta.

Susann Rännäri (Luomuliitto) esitteli tulevan CAP27 vaikutuksia luomuun. Myös Rännäri korosti markkinoiden vetävyyttä ja julkisen puolen markkinaohjausta edellytyksinä luomutuotannon kasvulle. CAP27 on vielä kesken myös luomun osalta. Rännäri kuitenkin nosti esille joitain osin vielä avoimia, mutta todennäköisiä kohtia:

  • Sitoumukset tullaan tekemään 5 vuodeksi ja mahdollisuus säilyttää eläimet tavanomaisina peltojen ollessa luomussa tulee luultavasti säilymään.
  • Myyntikasvivaatimus (30%) tulee koskemaan muutamaa kotieläinten rehuntuotantoon ja avomaanvihannestuotantoon liittyvää poikkeusta lukuun ottamatta kaikkia luomutuen saajia.
  • Luomukorvaus halutaan kohdistaa aktiiviviljelijöille, eikä sitä makseta luonnonhoitonurmille tai suojavyöhykkeille.
  • Vähimmäisala luomuvalvonnassa olisi 5 ha, puutarhakasveilla 1 ha ja kotieläimillä 5 eläinyksikköä.
  • Kotieläinten osalta näyttäisi siltä, että vähimmäismääräksi olisi tulossa 0,5 ey/ha ja tätä maksettaisiin niin monelta hehtaarilta kuin eläinyksiköitä tuolla tiheydellä riittää.
Suomella CAP27 kunnianhimoiset tavoitteet luomualan kasvulle, mutta riittävätkö määrärahat ja markkinoiden kehitys?

Luomutuotanto lisää luonnon monimuotoisuutta

Luomun vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen oli puhumassa Johan Ekroos, agroekologian apulaisprofessori Helsingin yliopistolta. Luomu lisää mesipistiäisten määrää niin lohkotasolla kuin alueellisesti. Samoin luomupelloilla on havaittu laajempi lajikirjo kuin tavanomaisilla lohkoilla. Tähän voi kuitenkin vaikuttaa tuotannon muoto ja intensiivisyys. Intensiivisimpien luomutilojen lajikirjo ei välttämättä merkittävästi eroa tavanomaisesta tuotannosta. Myös pitkään luomussa olleilla tiloilla voi olla löydettävissä monimuotoisempi lajisto kuin vasta aloittaneilla luomutiloilla tai tavanomaisilla tiloilla.

Kiinnostavina ajatuksina puheenvuorosta jäivät myös rikkakasvien luonnon monimuotoisuutta rikastava vaikutus sekä sarka- ja avo-ojien tärkeydestä peltojen monimuotoisuudelle. Yksivuotiset rikkakasvit eivät välttämättä tuota merkittävää uhkaa esimerkiksi viljapelolla, mutta voivat toimia ravintokasveina ja suojana pölyttäjille sekä muille hyönteisille. Samoin sarka- ja avo-ojat toimivat suojana, talvehtimispaikkoina sekä ravinnonlähteenä monille hyönteisille, myös tuhohyönteisten luontaisille vihollisille.

Kynnössä keinot ratkaisevat

Tuomas Mattila puolestaan pohdiskeli kynnön vaikutusta pellon rakenteeseen ja toimivuuteen. Erityisesti hän kehotti pohtimaan muokataanko lainkaan ja kuinka syvältä, jos muokataan. Kynnöllä, kuten muillakin muokkausmenetelmillä, on omat etunsa ja ongelmansa. Positiivisina ominaisuuksina mainittiin mm. pinnan kuohkeuttaminen, tautien, rikkakasvien juurten ja siementen sekä kasvitähteiden hautaaminen syvemmälle maahan. Toisaalta ongelmien lista oli vähintäänkin yhtä pitkä: parhaiten kestävien murujen hautaaminen, vesitalouden äärevyyden lisääminen, huokosten katkominen, pohjamaan tiivistäminen, lierojen tappaminen, mikrobiaktiivisuuden laskeminen ja jossain määrin myös hiilen vapautumisen voimistaminen.

Mattila oli havainnut jo yhden kyntökerran aiheuttavan kyntöanturan muodostumisen. Maata tiivistävää vaikutusta voidaan kuitenkin vähentää käyttämällä traktorissa paripyöriä ja valitsemalla kevyet koneet. Kyntösyvyyttä kannattaa myös pohtia. Onko tarpeellista kyntää 15 cm syvemmälle? Nurmen päättämiseen ja rikkojen torjuntaan kyntäminen voi olla tehokas keino, jos torjunta muutoin tarkoittaisi useita äestyskertoja (ajokertoja). Toisaalta kyntäminen on hidasta ja kynnöksen tasaaminen kylvökuntoon voi myös vaatia useamman ajokerran. Kynnössä menetetään myös pintamaan orgaaninen kerros, joka suojaa maata.

Tavoitteena yhtenäistää luomuvalvontaa ja lisätä luomulajiketietoutta

Marja Pulkkinen, Ruokavirastosta, toi terveisiä luomuvalvonnan tulevaisuuden suunnitelmista. Ympäri Suomea on kantautunut Ruokavirastonkin tietoon epäyhteneväiset ohjeistukset ja käytännöt Ely-keskusten välillä. Tähän olisi tarkoitus tuoda muutosta luomuasetuksen uudistuksen yhteydessä. Samalla kiinnitetään myös koko luomukentän yhtenäiseen tiedonkulkuun ja ohjeistukseen. Luomutuotannon määrien kasvun ja tuotekentän monipuolistumisen myötä myös paperisesta asioinnista pyritään pääsemään eroon ja siirtämään asiointi sähköiseksi. Pulkkinen korosti, että valvonnan tarkoitus on toimia yhteistyössä tuottajien kanssa heidän tukena varmentamassa luomutuotteiden aitoutta.

Luomutuotanto tuo omat haasteensa viljelylle liittyen mm. tauti- ja rikkapaineeseen sekä kasvun aikaisuuteen. Boreal kasvinjalostus Oy on lähtenyt selvittämään lajikkeidensa sopivuutta luomutuotantoon. Tästä oli kertomassa Borealin jalostaja Sanna Grönroos. Tähän mennessä kokeissa oli havaittu joitain eroja mm. kauran lajikkeiden välillä myöhäisten ollessa satoisimpia ja aikaisten laadultaan parhaita. Koeasetelma, joka jäljitteli luomun viljelykiertoa, on useampivuotinen ja vielä kesken, joten lisää tuloksia on vielä odotettavissa. Monivuotisessa kokeessa pystytään testaamaan myös sääolosuhteiden vaikutuksia. Boreal toivoo myös luomuviljelijöiltä ajatuksia luomulle tärkeiden ominaisuuksien testaamiseen. Ideoiden syntyessä voit olla yhteydessä Sanna Grönroosiin.

Mm. erot lajikkeiden välillä rikkakasvien osalta jäivät vielä vähäisiksi.

Markkinoinnin merkitys korostuu luomutilalla

Luomupäivien viimeisenä esittäytyi Suutalan mansikkatila, joka myy mansikkansa itse tilalta sekä toripisteissä, lähialeen kaupoissa ja REKO-ringin kautta. Viimeisempänä työhuippuja on tullut tasaamaan myös mansikan pakastaminen ja sen myynti pakasteena. Tilan tuotantovolyymin kasvu on nostanut esille markkinoinnin tärkeyden, jotta tuotanto ja myynti pysyvät tasapainossa. Markkinoinnin avulla asiakas tunnistaa tuotteen ja ostaa toistekin. Markkinoinnissa pyritään tuomaan esille asiakashyötyjä eli tuotteen arvomaailmaa. Tämän osalta korostuikin asiakastyytyväisyyden lisäksi työntekijöiden tyytyväisyys, jota tilalla pyritään pitämään yllä. Työntekijöiden tyytyväisyys heijastuu tuotteiden hyvänä laatuna ja positiivisena ilmapiirinä. Somemarkkinoinnissa haastavaksi on osoittautunut työn kausiluonteisuus, joka heikentää näkyvyyttä, kun seuraajien ja postauksien määrä sesongin ulkopuolella vähenee.

Myös Suutalan esitelmässä nousi esille luomupäivien aikana useasti puhuttanut aihe luomun hinnoittelusta ja sen mahdollisesta korkeammasta arvosta asiakkaalle. Päivien keskeisimmät teemat pyörivät kestävyyden, monimuotoisuuden ja markkinoiden kehityksen ympärillä. Kaikki luomupäivien jaetut esitykset löydät täältä.

Pölyttäjiä peltomaisemaan -webinaari 14.4.2021

Huhtikuussa järjestetty Pölyttäjiä peltomaisemaan -webinaari houkutteli linjoille yli 100 pölyttäjistä kiinnostunutta kuulijaa ympäri Suomea. Lämmin kiitos kaikille puhujille ja aktiiviselle yleisölle!

Alta löydät tilaisuuden esitykset:

Pölyttäjät huomioon viljelykierrossa / Sakari Raiskio, Luonnonvarakeskus

Pölyttäjäystävällinen maatila -hanke / Traci Birge, Helsingin yliopisto

Kesannot ja luonnonhoitopellot pölyttäjien monimuotoisuuden edistäjinä / Marjaana Toivonen, Suomen ympäristökeskus

Kasvinsuojeluaineiden vaikutukset pölyttäjiin / Lotta Kaila, Helsingin yliopisto

Lisää monimuotoisuutta ympäristösopimuksilla / Katri Salminen, Länsi Suomen Maa- ja
kotitalousnaiset

Lisää monimuotoisuutta tukiehtojen tarjoamilla mahdollisuuksilla / Jarmo Pirhonen, ProAgria Länsi-Suomi

Pölyttäjät ja monimuotoisuus Kilpiän tilalla / Iiris Mattila, Kilpiän tila (ei esitystä, vain kuvia)

Tilaisuuden tallenne on katsottavissa hankkeen Youtube-kanavalla:

 Tilaisuudessa mainittuja linkkejä:

Kolumni tuontikimalaisen riskeistä
Blogikirjoitus ja luento tuontikimalaisten riskeistä
Lisää tuontikimalaisten riskeistä
Glyfosaatin vaikutuksista mm. pölyttäjien suolistomikrobeihin
Vaihtoehtoja pellon käyttöön -opas
Hela Skåne Blommar
Ympäristökorvauksen sitoumusehdot v. 2020 (vuoden 2021 ehdot julkaistaan lähiaikoina)
Viljelijätukien hakuopas 2021

Pölyttäjiä peltomaisemaan -webinariet 14.4.2021

Webinariet ”Pölyttäjiä peltomaisemaan” som ordnades i april lockade över 100 lyssnare från olika delar av landet. Ett stort tack till alla föreläsare samt till den aktiva publiken!

Nedan hittar du presentationerna från webinariet:

Pölyttäjät huomioon viljelykierrossa / Sakari Raiskio, Luonnonvarakeskus
Pölyttäjäystävällinen maatila -hanke / Traci Birge, Helsingin yliopisto
Kesannot ja luonnonhoitopellot pölyttäjien monimuotoisuuden edistäjinä / Marjaana Toivonen, Suomen ympäristökeskus
Kasvinsuojeluaineiden vaikutukset pölyttäjiin / Lotta Kaila, Helsingin yliopisto
Lisää monimuotoisuutta ympäristösopimuksilla / Katri Salminen, Länsi Suomen Maa- ja kotitalousnaiset
Lisää monimuotoisuutta tukiehtojen tarjoamilla mahdollisuuksilla / Jarmo Pirhonen, ProAgria Länsi-Suomi

Webinariet bandades in och inspelningen har publicerats på projektets Youtube-kanal samt här ovan.

Lehmiä

Perinnebiotooppipäivä (webinaari) 3.12.2020

Järjestimme keväälle suunnitellun – koronatilanteen vuoksi sittemmin perutun – perinnebiotooppipäivän webinaarina joulukuun alussa. Päivän tavoitteena oli välittää ajankohtaista tietoa perinnebiotooppien lukuisista hyödyistä ja arvoista, niiden hoitoon saatavilla olevista rahoitusvaihtoehdoista ja perinnebiotooppien hoidon suunnittelusta ja hoidosta käytännössä. Alla linkit päivän aikana nähtyihin esityksiin.

Janne Heliölä (SYKE) – Perinnebiotooppien monet arvot ja hyödyt

Leena Aarikka (V-S ELY) – Ympäristösopimukset

Eriika Lundström (maatilaneuvoja) – Hoitosuunnitelman laadinta ja hoitopäiväkirjanpito

Tässä myös Eriikan välittämät lomakepohjat Hoitosuunnitelma (.docx) ja Hoitopäiväkirjanpito (.xls).

Katja Sikka (SikkaTalu) – Tuottajan kokemuksia perinnebiotooppien hoidosta

Liina Salonen (V-S ELY) – Perinnebiotoopit Helmi –elinympäristöohjelmassa

Monipuolisten esitysten lisäksi yleisö osallistui keskusteluun kiitettävän aktiivisesti ja keskustelu täydensi esityksissä kuultua asiaa entisestään.