Järjestimme keväälle suunnitellun – koronatilanteen vuoksi sittemmin perutun – perinnebiotooppipäivän webinaarina joulukuun alussa. Päivän tavoitteena oli välittää ajankohtaista tietoa perinnebiotooppien lukuisista hyödyistä ja arvoista, niiden hoitoon saatavilla olevista rahoitusvaihtoehdoista ja perinnebiotooppien hoidon suunnittelusta ja hoidosta käytännössä. Alla linkit päivän aikana nähtyihin esityksiin.
Kävimme kesäkuun viimeisenä perjantaina noin kymmenen hengen voimin tutustumassa saariston luomukotieläintuotantoon; Henttulan luomutilaan Velkualla ja SikkaTaluun Rymättylässä.
Henttula luomussa jo 90-luvulta
Aamupäivällä saavuimme Henttulaan ja aloitimme päivän pullakahveilla. Elina kertoi samalla tilastaan. Henttula on Elinan sukutila, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1544 ja jota Elina on viljellyt vuodesta 2005. Tilan siirsi luomuun Elinan isä Heikki jo 1990-luvun alussa. Tällöin tilalla tuotettiin monipuolisesti lypsykarjan lisäksi mm. perunaa, lanttua, porkkanaa ja pienessä määrin kasvihuonevihanneksia. Tilalla oli myös oma tilamyymälä.
Elina meni syksyllä 2000 opiskelemaan agrologikouluun
Hyvinkäälle, kun ei kertomansa mukaan keksinyt muutakaan. Tällöin hän ei vielä
ollut varma haluaako jatkaa tilan viljelyä vai ei. Samoihin aikoihin
Henttulassa oltiin siirtymässä emolehmätuotantoon kun vanha parsinavetta paloi.
Palossa menehtyi myös lähes koko karja.
Palon jälkeen Elinan piti päättää, haluaako hän jatkaa tilan pitoa vai tehdä jotain muuta. Hyvinkäällä oli hyvä opetus, Elina tapasi muita nuoria tilallisia ja kypsyi päätös jatkaa kotitilaa. Karjanpito piti kuitenkin aloittaa alusta. Henttulaan rakennettiin nopealla aikataululla uusi navetta ja vuonna 2001 Elina kävi Sukevasta 12-13 suomenkarjan hiehoa. Tilakaupat hän teki vuonna 2005.
Keskittyminen lypsylehmiin
Viljelyssään Elina on karsinut tilan toimintoja ja keskittynyt maidontuotantoon ja suomenkarjaan. Avomaanvihannesviljelyn hän lopetti luomuvihannesten hyvästä kysynnästä huolimatta, koska yhden ihmisen aika ei riitä liian moneen (puoliso käy töissä tilan ulkopuolella) ja vihanneslohkot oli aina viljelykierron vuoksi sijoitettu parhaiden nurmilohkojen keskelle, mikä häiritsi rehun tekoa.
Tilalla tuotetaan luomumaitoa, joka valitettavasti menee meijeriin tavanomaisena. Lähellä ei ole muita luomumaitotiloja, jotta keräily voitaisiin järjestää. On myös ollut puhetta, että luomumaitomarkkinat eivät vetäisi. Toisaalta esimerkiksi vuosina 2007-2008 oli maidosta pulaa, Valion juustola seisoi raaka-aineen puutteen vuoksi ja tuottajia kannustettiin lisäämään tuotantoa. Mainitusta maitopulasta ei mennyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen maidon hinta laski.
Osta vain kotimaisia maitotuotteita
Elinan sanoin: ”Jos kaikki kuluttajat ostaisivat kotimaista, tilanne olisi huomattavasti parempi”. Kuluttajana hyvä mahdollisuus tukea kotimaista ja kestävää tuotantoa on ostaa vain kotimaisesta maidosta valmistettuja luomutuotteita. Pakkauksista kannattaa tutkia tarkkaan maidon alkuperä. Markkinoilla on yllättävän paljon mielikuvaltaan kotimaisia maitotuotteita, jotka tosiasiassa valmistetaan ulkomailla.
Pienissä määrin Elinalla on myös raakamaidon suoramyyntiä
asiakkaiden omiin astioihin. Elinalla ei ole paloa maidon jatkojalostukseen, koska
tila työllistää nykyisellään täysin. Talvisin navettaan mennään aamulypsylle
5.45 ja iltalypsy loppuu 18.30. Kesäisin tilalla on Elinan lisäksi 1-2 alan
harjoittelijaa töissä.
Pääosin suomenkarjaa
Tilan karja koostuu pääosin suomenkarjasta; yksi kyyttö, kolme lapinlehmää ja 12 länsisuomenkarjaa. Lisäksi tilalla on muutama friisiläinen ja ayrshire. Yksi friisiläisistä on perua ajalta ennen navettapaloa eikä Elina halua luopua siitä. Lypsäviä on kaikkiaan hiukan alle 20, nuorkarjaa hiukan yli.
Suomenkarjan sonnivasikat eivät kelpaa välitykseen, koska
lihakasvattajat eivät niitä pienen koon ja hitaan kasvun vuoksi kelpuuta.
Sonnit kuohitaan, kasvatetaan teurasikään tilalla ja häränliha myydään pääosin
suoraan tilalta vakioasiakkaille luomuna. Lihan myynnissä on paljon paperityötä
ennen ja jälkeen teurastuksen, mieluiten Elina keskittyisi vain viljelyyn ja
antaisi muiden hoitaa myyntityön. Osan eläimistä Elina myy naapureille, missä
eläimet ylläpitävät perinnebiotooppilaidunta ennen lihoiksi päätymistä.
Keskimääräinen maidontuotto on Henttulassa noin 6-7 tonnia
lehmää kohti. Erot karjassa on valtavat; kyyttö lypsää alle 4 tonnia,
lapinlehmät 4-5 tonnia, länsisuomenkarja 6-9 tonnia ja friisiläiset jopa 13
tonnia. Myös rehun syönnissä on eroja; lapparit haluavat matalan D-arvon rehua.
Ne saattavat välillä syödä olkea vaikka olisi parempaakin rehua tarjolla.
Karja syö pääosin säilörehua tilan pelloilta, joita Elinalla
on viljelyssä 32,5 hehtaaria. Lisäksi lehmille syötetään väkirehua – mm. viljaa
ja härkäpapua läheiseltä luomutilalta, luomurypsiä myssyfarmilta ja
luomumaituria. Kesäisin lehmät myös laiduntavat tilan lähipelloilla.
Nurmipainotteinen viljelykierto ja monipuoliset nurmet
Elinan viljelykierto on pääpiirteittäin seuraava: apilanurmi 4-5 vuotta – vilja – nurmen perustus suojaviljaan ja kokoviljasäilörehun teko. Tosin yhdellä lohkolla on esimerkiksi hyvin kasvava 8 vuotta sitten kylvetty rehumailanen, jonka seassa kasvaa montaa eri heinäkasvia. Elina on ajatellut että mitä sitä suotta kyntämään hyvin kasvavaa nurmea.
Kävimme katsomassa lohkoa, jossa oli tänä keväänä kylvetty kevätruisvehnä, ruisvirna ja Naturcomin Retu-kuohkeuttava rehuseos. Lohko oli kylvetty 25.4. ja sato näytti runsaalta. Korjuu oli tapahtumassa lähiaikoina. Ensimmäinen nurmisato tilan pelloilta oli jo korjattu ennen juhannusta. Satoa tuli noin 10-11, parhailta lohkoilta 13-14 paalia hehtaarilta.
Alkukesän kuivuus vaikuttaa viljelyyn
Velkualla sataa usein melko vähän kevään ja alkukesän
aikaan. Tämän vuoksi Elina ei uskalla myöhästää kylvöjä ja savimailla oikea
muokkausaika on lyhyt. Usein kestää vain pari päivää kun pelto kuivuu liian
märästä liian kuivaksi. Virna kylvöseoksissa on hyvä tukahduttamaan
rikkakasveja kuten savikkaa ja juolavehnää. Rehuvirna on lehmille maittavampi,
mutta ruisvirnalla on syvemmät juuret ja se kasvaa paremmin vähillä sateilla.
Lanta kompostoidaan
Henttulassa navetassa käytetään turvetta kuivikkeena.
Lantakäytävä tyhjennetään Avantilla kesällä noin kerran ja talvella noin kaksi
kertaa viikossa. Lanta (sonta ja virtsa kuivikkeineen) laitetaan navetassa
olevaan jatkuvatoimiseen rumpukompostoriin. Mikäli lanta on kovin märkää,
sekaan lisätään olkea. Kompostori toimii kesällä kivasti, kovilla pakkasilla se
voi jäätyä.
Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, taudinaiheuttajat
kuolevat, lannan haju vähenee ja ravinteet muuttuvat kasveille
käyttökelpoisempaan muotoon. Kompostorista lanta kulkee ruuvilla ulos lantalaan,
jossa palaminen jatkuu kasassa. Valmis komposti on melko tasalaatuista ja
lantala tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lantaa
käytetään lannoitteena omien peltojen lisäksi läheisellä kasvintuotantotilalla,
josta myös osa rehusta tulee ja läheisellä luomupuutarhaviljelmällä.
Arvokasta työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta
Nautakarjatalous on viime aikoina ollut paljon pinnalla
eläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On helppoa leimata maito- ja
naudanlihatuotteet ilmastolle haitallisiksi tuotteiksi. Joskus nostetaan esiin
karjatalous uhkana luonnon monimuotoisuudelle viitaten vaikkapa sademetsien hävittämiseen
rehusoijapeltojen tieltä.
On varmasti totta, että eläinperäisten tuotteiden
kulutustasoa olisi hyvä alentaa suomalaisesta keskiarvosta. Vielä tärkeämpää
olisi mielestäni tehdä ero eläintuotteen ja eläintuotteen välille ja suunnata
kulutus niihin tuotteisiin, joiden positiiviset vaikutukset ovat merkittäviä.
Karjatalous monimuotoisuuden turvaajana
Viimeisen sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä on
romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Kasvi- ja eläinlajistoltaan
perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja siksi niiden
taantuminen on vakava ongelma.
Luomukarja on mitä parhain tapa ylläpitää perinnebiotooppeja
ja siten turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Mitä enemmän rehu ja muut
tuotantopanokset ovat paikallisia tai lähialueilta peräisin, sitä vähemmän tuotantoon
kätkeytyy muualle ulkoistettuja haittavaikutuksia, kuten vaikkapa tuontisoijaan
perustuvassa eläintuotannossa sademetsien hävittämistä ja siten
monimuotoisuudenkin köyhdyttämistä.
Luomukarjataloudella lienee myös positiivisia paikallisia vaikutuksia viime aikoina paljon puhuttaneisiin hyönteisten ja lintujen määrän vähentymiseen. Alkuperäisrotujen kasvattaminen on itsessään teko geneettisen monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman puolesta ja siten myös paikallisen kulttuurin toivottavaa ja kestävää jatkumoa.
Itse uskon, että perinteiset tuotantomuodot (kuten
suomenkarjaan perustuva luomukarjatalous) on ruuantuotannon resilienssin
kannalta tärkeätä toimintaa. Mikäli ruoantuotanto perustuu suurelta osin muualta
tuotaviin ostopanoksiin tai optimaalisiin kasvuoloihin sopeutuneisiin eläinrotuihin
tai kasvilajikkeisiin, sitä herkempi se on esimerkiksi globaaleille
markkinoiden häiriöille tai vaikkapa ilmastonmuutoksen myötä yleistyville
poikkeuksellisille sääoloille.
SikkaTalussa lypsetään lampaita
Henttulasta siirryimme toiselle saaristossa sijaitsevalle
luomukotieläintilalle. Matkalla pysähdyimme ensin runsaasti luomu- ja
lähituotteita (mm. Henttulan lihaa & SikkaTalun maitotuotteita) myyvään
Livonsaaren osuuskauppaan lähiruokalounaalle. Lounaan ja kahvien jälkeen matka
jatkui kohti Rymättylää.
Rymättylässä vierailukohteenamme oli lammastila SikkaTalu.
Tilaa pyörittävät Alar ja Katja Sikka. He tapasivat 1992 Vehmaan
maamieskoulussa, olivat sen jälkeen muualla opiskelemassa ja töissä ja
aloittivat tilanpidon vuonna 2006. Luomuun pellot siirrettiin 2008 ja eläimet
muutaman vuoden päästä tästä. Katja kertoi, että luomuun siirtymisen vaikeus
oli ainoastaan siinä, että alkoi käyttää lampailla eri rehukauran toimittajaa ja
lisäsi vähän ikkunoita entiseen sikalaan rakennettuun lampolaan.
Katja kertoi, että jonkinlainen luomumyönteisyys on heillä
ollut aina läsnä. Esimerkiksi jo Vehmaan kouluaikojen harjoittelupäiväkirjassa
hän kritisoi häkkikanojen oloja ja on samoin kummastellut kielenkäytön
muuttumista vuosien saatossa; aluksi puhuttiin myrkyistä, sitten
torjunta-aineista ja nykyään käytössä onkin termi kasvinsuojeluaine.
Monipuolinen elinkeino
SikkaTalussa on kokeiltu vuosien saatossa monenlaisia
elinkeinoja. Katja mainitsi tilan alkutaipaleelta mm. pässinpapanalannoitteen
kehitystyön, ponit ja lihakanit. Nykyisin toiminta on jalostunut ja keskittynyt
kolmeen ydinalueeseen: lammastuotteiden suoramyyntiin, perinnebiotooppien
hoitoon ja tutkimukseen.
Aluksi tilalla oli vain ahvenanmaanlampaita, joiden
teuraspaino on pieni, minkä vuoksi he alkoivat myydä tuotteitaan suoraan
kuluttajille. Myöhemmin tilalle on hankittu myös itäfriisiläistä maitolammasta,
tehty tuotekehitystyötä ja alettu jalostaa lampaanmaidosta jugurttia ja
jäätelöä. Jugurtti on juuri päässyt valtakunnalliseen jakeluun Keskon kautta. Uuhia
toimitetaan myös tutkimustyöhön Turun ja Oulun yliopistoille.
Tilalla on peltoa noin 80 hehtaaria, joista osa on
Lapilansaaressa. Perinnebiotooppeja lampaiden hoidettavana on noin 35 ha.
Laidunkausi kestää n. 5-6 kuukautta ja talvirehu korjataan mantereella
sijaitsevilta noin 40 ha pelloilta. Uuhia on 100-150, joista friisiläisiä n. 30
ja pässejä 13 kpl. 60 uuhta karitsoi vuosittain. 100 uuhta on Raisionlahden
ympäristössä ympäristönhoitotöissä. Valvonta vie runsaasti aikaa, koska lampaat
ovat etäällä tilasta, mutta valvonnassa on apuna tuttuja
paimenkoiraharrastajia.
Lypsy eläinten ehdoilla ja jatkojalostus tilalla
Katjan mielestä lampaanmaito on kiinnostava ja ihana tuote.
Siinä on tuplarasva ja enemmän kuiva-ainetta kuin lehmänmaidossa. Jos
esimerkiksi goudaa valmistaa lehmän tai vuohen maidosta, tarvitsee kiloon
juustoa noin 10 litraa maitoa. Friisiläislampaan maitoa tarvitaan 7 litraa,
ahvenanmaanlampaan maitoa riittää 5 litraa kiloon juustoa.
SikkaTalussa karitsat saavat juoda emojensa maitoa
alkukauden runsaimman maidontuoton ajan ja lypsy aloitetaan vasta 2 kk kuluttua
karitsoinnista. Lampaat lypsetään kaksi kertaa vuorokaudessa, kahdeksalta ja
kuudelta. Friisiläiset vaativat kaksi lypsyä ja ahvenanmaanlampaallakin se
lisää maidontuottoa noin 30 %.
Tilalle on hankittu vuohien lypsypöytä ja vanha lypsykone.
20 lampaan lypsy kestää noin vartin (itse lypsy) ja kaikkine oheistöineen
siihen menee noin tunti. Tavoitteena on saada eläinmäärää kasvatettua siten,
että lypsypöydän saisi täyteen (35 lypsylammasta). Lampaanmaito kestää
pakastuksen ja osa maidosta pakastetaan myöhemmin jalostettavaksi.
Laadukkaita tuotteita ja perinnebiotooppien hoitoa
Lampolaan on tehty elintarvikehuoneisto ja hankittu
tarvittavat laitteet maidon jalostusta varten. SikkaTalussa on valmistettu
jäätelöä vuodesta 2015 ja jugurttia vuodesta 2016 Utu-tuotemerkillä.
Lampaanmaito sopii molempiin erinomaisesti. Maidon voi käyttää tuotteisiin
kokonaan eikä lisäaineita tarvita.
Ahvenanmaanlampaan teurasikä vaihtelee 6-12 kk välillä ja
ruhopaino on yleensä noin 15 kg, hyvässä tapauksessa 18-19 kg. Risteytykset
kasvavat nopeammin ja isommiksi. Lihan suoramyynnin lisäksi tilalla on
yhteistyötä turkulaisen ravintola Gunnarin kanssa.
Ravintola ostaa aina kerralla kokonaisen ruhon ja käyttää
sen kokonaan annoksissaan. Mielestäni tämä käytäntö kuulostaa tuottajan
näkökulmasta hyvin toimivalta ja toivoisin käytännön yleistyvän muidenkin
ammattikeittiöiden osalta. Ravintola myös mainitsee lihan alkuperän
ruokalistallaan ja saa täten lisäarvoa valmistamalleen ruoalle.
Vierailu metsälaitumella
Tilavierailun lopuksi kävimme katsomassa lampaita läheisellä
metsälaitumella. Laitumella näimme myös perinteisiä rehuksi lehdestettyjä koivuja.
Osaa koivuista hyödynnettiin sienten kasvatukseen ennen niiden raivausta ja
alueen koivuihin olikin ympätty pakuria. Laitumella kasvoi myös harvinainen
suippuorapihlaja.
Katja kertoi heidän ensin kokeilleen puuston raivausta
laitumelta tekemällä itse metsätöitä talviaikaan. Se oli työlästä
työsaavutukseen ja laidunten pinta-aloihin nähden. Katjalla oli ollut
ennakkoluuloja koneellista puunkorjuuta kohtaan, mutta he olivat löytäneet
hyvän urakoitsijan, joka osasi harventaa laidunalueen puustoa toiveiden
mukaisesti ja Katja suosittelikin osaavien koneurakoitsijoiden käyttöä
laiduntenkin hoitohakkuissa.
Päivän päätteeksi pääsimme myös maistamaan Utu-jäätelöä.
Tarjolla oli vanilja- ja suklaajäätelöä. Söin tietenkin molempia, vaikka
tiukkaa teki. Suu olisi syönyt enemmänkin, mutta vatsa ei vetänyt. Täytyy siis
mainostaa, että jäätelöt olivat paitsi maukkaita, varsin täyttäviä.
Kiitokset kiinnostavista tilaesittelyistä Elinalle Henttulaan ja Katjalle SikkaTaluun kaikkien osallistujien puolesta!