ProLuomu ja Luomuliitto järjestävät vuosittain ruokaketjun ja elintarvikealan ammattilaistapahtuma Luomuelintarvikepäivän. Tänä vuonna päivä järjestettiin jo 12. kertaa, nyt Keskon pääkonttori K-Kampuksella Kalasatamassa. Luomua Länsi-Suomesta oli tietysti paikan täällä ja tässä artikkelissa jaan aamupäivän antia luomuelintarvikepäivästä.
Päivän aikana käsiteltiin luomun ja vastuullisen ruuan kuluttajakäyttäytymistä, esiteltiin uusia tutkimuksia ja yritystarinoita sekä jaettiin tunnustuksia kuten Vuoden Luomutuote ja Luomun käytön mestari -kilpailun voittajat. Päivän avauspuheenvuorossa kuulimme päivän tavoitteet, luomumarkkinan nykytilan kuvauksen ja ohjeita tavoitteen saavuttamiseen:
Luomu kasvuun
Luomumarkkina on saatava kasvuun kaikissa markkinakanavissa. Tämän ytimessä on koko arvoketjun yhteistyö. Luomun menekissä on jo tapahtunut käänne: Luomun myynnin lasku pysähtyi neljän vuoden jälkeen ja myynnin arvo kääntyi kasvuun. Hintavetoinen markkina on vaikuttanut luomun asemaan. Jotta kasvua syntyy, luomun täytyy löytää paikka kuluttajan arjessa. Luomu on kohdattava useammin – ei vain kaupan hyllyllä, vaan myös ravintoloissa ja muissa ruokapalveluissa.
Alkupuheenvuorossa Keskon vastuullisuuspäällikkö Johanna Teinilä-Kurvinen nosti esiin todennettavuuden luomun keskeisenä vahvuutena. Kun vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi kieltää yleiset ympäristöväittämät ja heikosti varmennetut ympäristömerkinnät mm. elintarvikepakkauksista, on luomu lainsäädännöllä määritetty ja viranomaisten valvoma tuotantotapa. Luomumerkkiin voi luottaa ja sertifioidut toimijat saavat käyttää sitä viestinnässä merkkinä ruoan ns.tavanomaista kestävämmästä tuotantotavasta ja luomun positiivisista ympäristövaikutuksista.
Kokemuksia naapurimaasta
Anton Järild Organic Sweden -järjestöstä kertoi mm. ruotsalaisista tutkimustuloksista, kokemuksista luomun edistämisessä ja esimerkkejä luomun asemasta Ruotsissa. Yksi menestystarina oli Södertäljen kunnan v.2010 aloittama kestävän ruoan linjaus, ”Diet for a Green Planet”.
Tämän ruokavalion pääperiaatteet ovat maukas ja terveellinen, luomuraaka-aineiden käyttö, lihan ja eläintuotteiden osuuden vähentäminen ja korvaaminen kasvipohjaisilla tuotteilla kuten palkokasveilla, vihanneksilla ja täysjyvätuotteilla, paikallisten kausituotteiden suosiminen ja hävikin vähentäminen.
Tällä valinnalla julkisten keittiöiden luomuaste on nostettu 63 prosenttiin budjettia kasvattamatta. Keskimäärin luomuaste on Ruotsissa 35 % (ostojen arvosta). Ruokapalveluissa kehitettiin mm. falafel ruotsalaisista luomuherneistä.
Luomuun panostaminen on tuottanut paljon hyötyjä, mm. sitouteneemmat kokit, terveemmät oppilaat ja opiskelijat, tuki paikallisille toimijoille, pienempi ilmastojalanjälki, paikallistalouden vahvistuminen ja korkeampi ruoan kotimaisuusasteen.
Luomulla kriisinkestävyyttä ja riippumattomuutta tuontipanoksista
Luomutuotanto vaatii vähemmän tuonti- ja ostopanoksia kuin tavanomainen tuotanto. Esimerkiksi Ukrainen ja Irakin sodat ovat nostaneet polttoaineiden, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten hintoja. Luomutuotanto sekä kierrätysravinteiden ja paikallisten tuotantopanosten käyttö tarjoaa ruoantuotantoon kriisinkestävyyttä. Tiukan tietopaketin aiheesta Ruotsin osalta tarjoaa KRAVin kesällä julkaisema Ingen Beredskap Utan Eko -raportti.
Anton Järild esitteli myös Ruotsissa tehdyn, viime vuonna julkaistun tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen mukaan pitkälle viety ja ravinnekierrätykseen keskittyvä luomuviljely (Ecological Recycling Agriculture) voisi vähentää maatalouden ostopanosten tarvetta ja ilmastopäästöjä. Tutkimuksessa tutkitut 30 esimerkkitilaa käyttivät 75 % vähemmän ostopanoksia ja niiden hiilensidonta oli kaksinkertainen ruotsalaisiin keskiarvoihin nähden. Tämänkaltaisessa luomuviljelyllä maatalouden ilmastopäästöt voisivat olla 85 % pienemmät kuin nykyisin ja peruselintarvikkeet voitaisiin tuottaa kotimaisina. Tutkimusjulkaisu löytyy täältä.
Luomuviljelyllä torjutaan monimuotoisuuden heikentymistä
Luomuelintarvikepäivässä Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistosta kertoi tutkimuksesta, joka koski monimuotoisuustoimia ruoan arvoketjussa. Tutkimuksessa selvisi, että kaikkein tärkeimpiä ja vaikuttavimpia monimuotoisuuden edistämistoimia olivat viljelijöiden tekemät konkreettiset maankäyttöön vaikuttavat toimet.
Ensin kuulimme pohjatiedoksi ruokajärjestelmän haasteista biodiversiteettiin liittyen. Luontoarvoltaan arvokkaiden maatalousmaiden (HNV) osuus maatalousmaasta on pienentynyt seurannan aloittamisvuoden 2006 yli 10 % osuudesta vuoden 2024 (seurannan lopetusvuosi) noin viiteen prosenttiin. Uhanalaisista lajeista n. 24 % ja jo hävinneistä lajeista 39 % ovat kulttuuriympäristöissä eläviä lajeja.
Suoria vaikutuksia lajien säilymiseen on vain maatalouden maankäyttöön vaikuttavilla toimilla. Tutkimuksessa haastateltuja viljelijöitä monimuotoisuuden edistämiseen ajoi oma arvopohja. Nykyinen ruokajärjestelmä ei tue viljelijöitä riittävästi monimuotoisuuden ylläpitoon. Tiloilla voi olla kannattavuusongelmia, koska monimuotoisen viljelyjärjestelmän rakentaminen sopii usein huonosti skaalautumiseen ja kasvun tavoitteluun – mitä taas nykyjärjestelmässä kannattava toiminta usein vaatii.
Paikallisyhteisö ja suoramyyntiasiakkaat kuitenkin kannustavat toimintaan. Viljelijöiden keinoja monimuotoisuuden lisäämiseen olivat mm. luomu- ja uudistavan viljelyn toteuttaminen, laidunnus, perinnebiotooppien hoito, peltometsäviljely, maan kasvukunnon parantaminen ja torjunta-aineiden käytön vähentäminen.